Parhaillaan vietän toisenlaista "yötöntä yötä". Elimistöni elää vielä Suomen aikaa, eikä uni tule. Pyörittyäni muutaman tunnin tuloksetta sängyssä, päätin nousta ylös ja päivittää blogini ajan tasalle.
Olen siis palannut Japaniin vietettyäni kuukauden mittaisen ihanan ja virkistävän kotimaan loman. Sekä Suomeen saapuminen että sieltä lähteminen kirvoitti tunteet pintaan, eikä kyyneliltä vältytty. Toivon, että seuraavat visiitit eivät enää ole yhtä tunnekylläisiä, vaan että tuloista ja lähdöistä tulee arkea. Nyt olen kuitenkin hyvillä mielin Japanin kodissani. Saan muutaman päivän rauhassa sopeutua aikaeroon ja totutella taas kuumassa ilmanalassa elämiseen (miten nautinkaan Suomen viileydestä!). Sunnuntaina säestän jo jumalanpalveluksen HAT-Koben kirkossa, ja maanantaina jatkuu kielikoulu. Siitä se arki lähtee taas rullaamaan.
Palaan vielä kuluneeseen kuukauteen kotimaan kamaralla. Viileyden lisäksi nautin läheisten seurasta, liian lyhyiksi jääneistä kohtaamisista ystävien kanssa, suomenkielisistä radio- ja televisio-ohjelmista, luonnosta ja hiljaisuudesta, saunomisesta ja uimisesta mökillä. Suomi-herkutkin maistuivat: jo autossa ahmin lakritsapussin ja kotona nautin ruisleivän piimän kera. Maksalaatikkoa ja hernekeittoa oli ehdottomasti saatava ja hillomunkkikahvit juotava. Siinä joitakin mielitekojani. :) Kuvien alla lisää lomatapahtumia ja mietteitä.
Näin valoisaa oli vielä iltakymmeneltä heinäkuun lopussa. Kuvan rantakalliolla istumisesta haaveilin jo Japanissa, siitä että saisin istua tekemättä mitään, merta katsellen ja lokkien ääntä kuunnellen. Laiturin päästä oli ihana pulahtaa saunan löylyistä viileän veden syleilyyn.
Tässä läheiseni mökin tuvassa, vanhempani ja siskoni sekä tuleva lankoni. Oli tärkeää saada viettää aikaa yhdessä. Myös joitakin sukulaisia ja ystäviä ehdin tavata.
Tämänkin perheenjäsenen tapaamista odotin kovasti. Sain silittää ja kantaa olkapäällä Peppe-kissaa sydämeni kyllyydestä.
Sain kuin sainkin kirjoitettua ja lähetettyä kuusi postikorttia Japaniin muutamalle seurakuntalaiselle ja kielikoulun väelle. Useampi tunti urakkaan kului, sillä japaniksi kirjoittaminen sujui hitaasti. Saamani palautteen perusteella kortit tuottivat suurta iloa saajilleen, joten urakka oli vaivannäön väärti!
Vietin loman tiiviisti kotimaisemissa Vaasassa. Ryttylässä kävin Lähettipäivillä, joiden iltanuotiolta kuva on. Siellä grillasin kesän ainoan makkarani, sillä en ole erityinen makkaran ystävä. Lähettitovereita maailman eri kolkilta oli mukava tavata ja vaihtaa kuulumisia.
Lyhyen loman aikana tarkistutin myös hampaani ja silmäni, ja leikkautin tukkani. Kaupasta hankin myös mukaanviemisiksi mm. ihonhoitotuotteita ja lääkkeitä, vaatteita, leseitä ja pikkutuliaisia - ja kentältä ostin kassillisen ruisleipää pakkaseen pantavaksi! :)
Myös lenkkipolkua kävin kuluttamassa pitkän tauon jälkeen. Lenkkeily pururadalla hiljaisen metsän keskellä oli terapeuttista. Täällä Japanissa polku on vaihtunut asfalttitieksi asutuksen ja liikenteen keskellä.
Sayonara! eli näkemiin! vilkuttavat läheiseni. Seuraavaan kertaan!
