Kiitos ja kumarrus!

Viime pyhänä säestin pitkästä aikaa jumalanpalveluksen. Pienessä kirkkosalissa meitä oli läsnä noin parikymmentä henkeä, tunnelma leppoisa ja lämmin. Melkein kuin Japanissa. Illalla pidin puheen Vaasan KL:n joulujuhlassa, ja minua muistettiin kauniin kukkasin, sanoin ja lahjakortilla. Tilaisuuteen päättyivät syksyn työtehtäväni. 

Ilman lähettäjäjoukon tukea ei työni Japanissa olisi ollut mahdollista, enkä varmasti olisi jaksanut kahta työkautta loppuun. Niin antoisaa ja rikasta kuin työ ja elämä Japanissa on, se oli myös kuluttavaa ja yksinäistä. Kolikolla on kaksi puolta. Silti koen saaneeni enemmän kuin annoin.

Myös Japanissa järjestetyissä lähtöjuhlissa Awajin ja Nishinomiyan seurakunnissa sekä Koben luterilaisella raamattukoululla minua muistettiin lukuisin lähtölahjoin, musiikkiesityksin sekä kauniilla, rohkaisevilla sanoilla. Virallisten lähtöjuhlien lisäksi tapasin suuren joukon ystäviä ja tuttuja vuosien varrelta, ja lauloin viimeisissä konserteissa Rejoice- ja Viinipuu-kuorojen riveissä. Sain tehdä lähtöä rauhassa ja ajan kanssa. Liikutuksen kyynelistä huolimatta päällimmäinen tunteeni oli ja on ilo ja kiitos kaikesta kokemastani ja osakseni tulleesta hyvästä.  

Olen oppinut paljon vieraasta kulttuurista ja itsestäni. Parasta on ollut tutustua japanilaisiin, elää arkea heidän rinnallaan ja kertoa siitä maanjäristyksen ja tsunamin kestävästä toivosta, jonka varaan oma elämä kristittynä perustuu. Vaikka työn tuloksia ei itse juurikaan näe, uskon, ettei aikani Japanissa ollut merkityksetöntä. Se on ollut osa Jumalan suunnitelmaa niin omassa kuin kohtaamieni ihmisten elämässä. Olen kiitollinen solmimistani ystävyyssuhteista, jotka rikastuttavat elämääni jatkossakin. Suomeen paluusta huolimatta Japanilla ja sen kansalla tulee aina olemaan iso paikka sydämessäni. Työntekijät vaihtuvat, mutta työ jatkuu, jatketaan yhdessä rukousta ja tukea Japanissa tehtävän kristillisen evankelioimistyön puolesta! 

Päätän tämän blogin kirjoittamisen tähän. Keväällä tekstejäni saattaa löytyä Suuressa mukana -sivuilta, joten käykäähän kurkkimassa!

Kuluneista vuosista kiittäen, Vapahtajamme siunaamaa joulunaikaa ja armorikasta vuotta 2018 toivottaen lähetyskynttilänne

Ulla ❤

Tien päällä

Lokakuusta lähtien on ajokilometrejä kertynyt jo toistatuhatta, kun olen vieraillut nimikkoseurakunnissa kertomassa kuulumisia Japanista ja jättämässä jäähyväiset. Yhteinen kymmenen vuoden mittainen lähetysmatka on päätöksessä, ja sen myötä olo on sekä helpottunut että haikea. Vuosien varrella monet kasvot ovat tulleet tutuiksi, eikä varmuutta siitä tapaammeko vielä, ole. Viimeistään Taivaassa, mutta toivottavasti jo sitä ennen!

Lähetysmessu Kajaanissa.

Avoin kerho Vimpelin seurakunnassa.

Nyt marraskuun puolella ehdin jo vierailla Lappajärvellä. Hämmästykseni oli suuri, kun maalaistalon piha oli täynnä autoja, ja sisällä tuvassa ja kamareissa oli koolla viitisenkymmentä henkilöä. En ole vastaavissa kotiseuroissa vieraillut aiemmin, joten kokemus oli mieleenpainuva ja mieltälämmittävä! Olen myös otettu ihanista lahjoista, joita olen saanut muistoksi; Lappajärveltä sain kotiinviemiseksi paikallista käsityötä.

Marras-joulukuulle on sovittu vielä seuraavat vierailut:

11.11. Ryttylä (käyn esittelemässä työkausiraporttini)

12.11. Vaasa, Kohtaamispaikka klo 17

16.11. Evijärvi, lähetysilta klo 19

21.11. Jyväskylä, Kansanlähetyksen opiskelijailta klo 18

3.12. Vaasa, International Sunday Service klo 13

10.12. Vaasa, KL:n joulujuhla klo 17

Tekemisestä ei ole ollut pulaa, sillä japanilaisen kotiruokakurssin lisäksi osallistun loka-marraskuussa kirkkomusiikin peruskurssille. Vanhempani kertovat, että 4-vuotiaana Joensuun Utran kirkossa katosin, löydyin istumasta urkupenkillä ja ilmoitin haluavani soittaa (onneksi uruissa ei ollut virtaa!). Pianonsoittoa olen harrastanut jo pienestä pitäen ja Japanissa säestin sähköpianon urku-äänellä jumalanpalveluksia, mutta nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin soitan vihdoin oikeita kirkkourkuja! Vaikka jalkion sujuvaan käyttöön on vielä pitkä matka, on uuden taidon harjoitteleminen innostavaa ja ensimmäinen kanttorikeikkakin uruilla on jo takana. Uudet haasteet eivät siis päättyneet työvuosiin Japanissa!

Tapaamisiin!

Syyskuulumisia

Go-busata-shite-imasu! Eli pahoitteluni siitä, että olen ollut pitkään hiljaa! Viimeiset kuukaudet Japanissa olivat kiireisiä ja blogin kirjoittaminen jäi. Toivon kuitenkin, että jälkikäteen voisin kirjoittaa tunnelmia niistäkin hetkistä. Olkaa siis kuulolla!

Palasin Suomeen heinäkuun puolivälissä ja merirahtina lähettämäni tavarat sain kahta kuukautta myöhemmin. Sekä pakkaaminen että rahdin purku oli iso urakka, mutta siitäkin selvittiin. Löysin viihtyisän kodin, josta olen kiitollinen! Paluujakson ja vuosiloman jälkeen olen palannut työhön, tämä viikko on kulunut sunnuntain ensimmäistä, Kajaaniin suuntautuvaa seurakuntavierailua valmistellessa. Listaan tähän lokakuun tilaisuudet, tervetuloa kuulolle!

8.10. klo 17 Lähetysmessu  Lehtikankaan kirkossa (Kajaani)

22.10. messu ja lähetystilaisuus Vaasan kirkossa klo 10

26.10. Vimpeli

Kiitos, jos rukoilette varjelusta ajomatkoille ja viisautta jakaa Japanin kuulumisia!

Kotoutuminen on sujunut tähän saakka hyvin. Olen nauttinut hetkistä läheisten seurassa ja syksyn väriloistosta. Kotoutumista on edesauttanut myös tutuista rutiineista ja rakkaista harrastuksista kiinnipitäminen. Maisemat ja ihmiset ympärillä ovat erilaisia, mutta lenkkeily ja laulaminen tuovat iloa arkeen yhtä lailla Japanissa kuin Suomessa. Tänään aloitan myös japanilaisen kotiruoan kurssin. Kun Japanissa ei ollut tilaisuutta perehtyä ruoanlaittoon, teen sen nyt Suomessa japanilaisen opettajan johdolla. Minulle se on osoitus Jumalan huumorintajusta ja huolenpidosta. :)

 Siunattuja syyspäiviä!

Uuden kynnyksellä

Japanissa kouluvuosi päättyy maaliskuun lopussa ja uusi lukuvuosi käynnistyy huhtikuussa. Väliin jää muutama viikko, joka oppilaille ja opiskelijoille on lomaa, mutta opettajat joutuvat valmistelemaan uutta lukuvuotta koululla. Lepo olisi heillekin varmasti tarpeen. Raamattukoulun lukuvuosi päättyi jo helmikuun lopussa olleeseen valmistujaisjuhlaan, jossa opiskelijat lauloivat johdollani. Kaksi opiskelijaa jatkaa vielä toisen vuoden Raamattukoululla ja kolmannen matka jatkuu pappisopintojen pariin Tokiossa. Kokoaikaisia opiskelijoita on näillä näkymin aloittamassa uuden lukuvuoden peräti yhdeksän, osa ensimmäisen ja osa toisen vuoden opiskelijoina. Lukuvuosi käynnistyy muutaman viikon päästä, ja jatkan musiikinopetusta kesäkuun loppuun saakka.

Yksi Jumala, yksi tie taivaaseen.

Maaliskuussa saimme työaluevieraita Suomesta, kun Asta Vuorinen ja apulaislähetysjohtaja Teijo Peltola kävivät tutustumassa Japaniin. Astan on määrä syksyllä aloittaa ensimmäinen työkausi täällä. Vieraat osallistuivat lähettien mukana yhteistyökirkkomme kirkolliskokoukseen Okayamassa, ja sen jälkeen kokoustimme vielä lähetyksen vuosikokouksen ja pohdimme yhdessä tulevaisuuden näkymiä. Kirkolliskokous päättyi iloisissa tunnelmissa pappisvihkimykseen.

Oma tieni vie Suomeen ainakin toistaiseksi; kirkolliskokouksessa minut esiteltiin kotimaahan palaavana lähettinä. Tässä kuussa hyvästelin jo Awajin seurakunnan alakoulun englanninkerholaiset, joita ehdin opettaa vuoden verran. Takana on monta hikistä ja hauskaa hetkeä! Viimeisellä tunnilla kaikki muistivat hienosti pitkään harjoitellut tervehdykset ja iloitsin siitä, että oppilaiden taito ja into kielenopiskelua kohtaan on kasvanut.

Helpottuneena ja hieman haikeana jatkan matkaa sydämessä rukous, että raamattuopetushetken opetukset rakastavasta Taivaan Isästä jäisivät tueksi elämänpoluille ja kantaisivat aina taivaan kotiin saakka. Viimeisellä kerralla kerroin pääsiäisen tapahtumista ja Jeesuksen ristinkuolemasta. Se hiljensi hälisevimmänkin oppilaan kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että lähetti syyttömän poikansa kuolemaan puolestamme. Ristillä täytettyä työtä ja ylösnousemuksen ihmettä juhlimme tänäkin pääsiäisenä. Lapsille lahjaksi annetut pääsiäismunat kuvaavat uuden elämän ihmettä. Jeesus elää ja on kanssamme!

Kiitos rukouksista, hyvää pääsiäistä!

Jatkoajalla

Hyvää Ystävänpäivää! Kauppojen hyllyt ovat jo kuukauden päivät notkuneet tarjolle asetetuista suklaista, joita naiset ostavat ja antavat miespuolisille läheisilleen ja työtovereilleen. Juhlintatavat eroavat maasta toiseen. :) Olen kiitollinen ystävistäni Suomessa ja Japanissa. Vaikka tilaisuuksia tavata on harvassa, ovat yhteiset hetket kultaakin kalliimpia. Samalla iloitsen ja kiitän lähetysystävistä, jotka tukevat minunkin työtäni, monet jo lähetin uran alkumetreiltä saakka. Kiitos Sinusta ja Sinulle!

Helmikuun alkupäivinä tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun saavuin ensimmäiselle työkaudelle Japaniin. Sisätilojen kylmyys oli shokki, ja tunsin itseni avuttomaksi ja kömpelöksi niin kielen kuin kulttuurintuntemuksen osalta. Niistä ajoista on tultu pitkä askel eteenpäin! Silti kieli ja ulkomaalaisena vieraassa kulttuurissa eläminen ovat asioita, jotka väsyttävät edelleen. Jo viime kesästä lähtien olen pohtinut sitä mitä tehdä, kun nykyinen työkauteni päättyy heinäkuussa. Usean asian summana, jotka koen Jumalan johdatuksena, olen tullut tulokseen, että pidempi jakso Suomessa on tarpeen niin läheisteni kuin itseni takia. Paluu Japaniin jossakin vaiheessa ei ole poissuljettu, mutta näillä näkymin palaan kotimaahan ilman paluulippua.

Ensi kertaa sushilla yhdeksän vuotta sitten.

Asian kertominen paikallisille ystäville, seurakuntalaisille ja kuorokavereille on ollut raskasta, ja kyyneleet ovat virranneet useaan kertaan. Alunperin nykyisen työkauteni piti päättyä jo viime kesään, mutta suostuin lähetyksen pyyntöön pidentää työkautta vuodella. Nyt annettu "jatkoaika" tuntuu arvokkaalta ajalta, kun saan rauhassa prosessoida lähtöä ja kotimaahan paluuta.

Samalla arki rullaa eteenpäin. Tammikuussa Raamattukoulun opiskelijat, joita laulatan aina torstaisin, toimivat esilaulajina Nishinomiyan seurakunnan gospeljumalanpalveluksessa. Lukuvuosi lähenee jo loppua; valmistujaisjuhla on tämän kuun lopussa. Opiskelijoiden kasvua ja kehitystä on ollut ilo seurata, ja paikalliset seurakunnat saavat heistä uskonsa perusteet hyvin tuntevia ja osaavia vastuunkantajia.

86-vuotias Raamatun tutkija Nabetani-sensei kävi esittelemässä hepreankielistä Tooraa.

Talven kylmyys pitää vielä tiukasti otteessaan, ja ilman keskuslämmitystä sisälämpötila putoaa alle 10 asteen. Aamulla puen ylleni toppatakin, kun lähden kahvinkeittoon keittiöön, ja pianonsoitto kohmeisin sormin on haastavaa. :) Mutta runsas auringonvalo ja kylmyydessäkin kukkivat kukat tuovat iloa arkeen. Tätäkin kaikkea tulee varmasti ikävä!

Lunta taustalla häämöttävillä Rokko-vuorilla. Vuoria katsellessa mieleen palautuvat usein psalmin 121 sanat: "Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan."

Luumupuu kukkii jo.

 Siunausta talvipäiviin!

Hyvää Uutta Vuotta!

Vuosi 2017 on jo hyvässä vauhdissa. Joulunjuhlinnan ja työteliään syksyn jälkeen olin viikon lomalla, ja tällä viikolla käynnistyy kevätkausi suomikouluineen, musiikkiluentoineen, lasten englanninpiireineen, sunnuntain jumalanpalveluksineen ja pyhäkouluineen sekä kuoroharjoituksineen. Kiitos Sinulle, joka matkaat rinnalla rukouksin! Kiitos myös mieltä lämmittäneistä joulumuistamisista!

Tässä pähkinänkuoressa syksyn tapahtumia.

Lokakuussa ollut Poika&Maria -duon konserttikiertue onnistui hyvin, ja Nishinomiyan pieni seurakuntasali täyttyi innostuneista kuulijoista.

Loka-marraskuussa Hiruzenin leirikeskuksessa oli niin lähetyksen oma retriitti kuin Länsi-Japanin ev.lut. kirkon työntekijäpäivät, joihin molempiin osallistuin. Työntekijäpäivien yhteydessä valloitimme leirikeskuksen läheiset kolme vuorenhuippua, ja marraskuussa osallistuin ensi kertaa järjestettyyn Koben luterilaisen teologisen seminaarin varainkeruujuoksuun. Kauniissa säässä oli ilo juosta hyvän asian puolesta.

 

Joulukuussa oli niin joulukonsertteja kuin juhlia seurakunnissa. Jeesuksen syntymää juhlittiin japanilaisia ja suomalaisia perinteitä yhdistellen niin japaniksi kuin myös pienellä suomalaisjoukolla suomalaisen joulukirkon yhteydessä. Kaikesta on lämmin ja kiitollinen mieli!

Siunausta vuodelle 2017!

Gospelia ja konserttikiertue

Nyt kun kiireinen syyskuu on ohitse, voi huokaista helpotuksesta ja lähettää kiitoksen Taivaisiin. Kesäloman jälkeen kaikki toiminta alkaa lähes samanaikaisesti, ja normaalin viikkotoiminnan lisäksi on ollut kokouksia, konsertteja sekä tapahtumia. Loman jälkeen intensiivinen elämänrytmi imaisi kerralla mukaansa, eikä väsymykseltä ole voinut välttyä. Samalla voimaa ja iloa antaa se, että saa olla jossakin paljon itseään suuremmassa mukana, pienenä palana Jumalan suuressa suunnitelmassa Japanin ja jonkun yksittäisen ihmisen elämässä. Työn tuloksia pääsee harvoin näkemään (ehkä hyvä niin), ja omat puutteet ja kipukohdat pitävät pienellä paikalla. Silti Jumala käyttää meitä vajavaisia ihmisiä työnsä välikappaleina, ja jokaiselle on käyttöä Hänen valtakuntansa työssä lahjoineen ja puutteineen. Siihen luottaen jatkan omaakin työtäni ja minulle uskottuja vastuutehtäviä.

Syyskuussa Nishinomiyan seurakunnassa polkaistiin käyntiin kerran kuussa oleva gospel-jumalanpalvelus, jonka musiikista vastasin yhdessä raamattukoulun opiskelijoiden kanssa. Musiikkipainotteinen jumalanpalvelus sai hyvän vastaanoton, ja tässä kuussa sen toteutuksesta vastaa seurakunnan kuoro Asako-sensein johdolla. Erityisen iloinen asia on, että uusiakin ihmisiä on löytänyt tiensä seurakuntaan. On myös niitä, jotka eri syistä etääntyvät seurakunnasta ja lakkaavat osallistumasta jumalanpalvelukseen. Onneksi Jumalan ote meistä ei hellitä, vaikka itse ottaisimme etäisyyttä. Ensi lauantaina 8.10. on kirkolla Poika&Maria -duon konsertti. Rukoillaan, että pieni kirkkosali täyttyisi kuulijoista, ja muistetaan koko 7.-16.10. olevaa konserttikiertuetta!

Alla kuvasatoa.

Gospeljumalanpalvelukseen 18.9. osallistui nelisenkymmentä henkilöä, myös uusia kävijöitä.

Raamattukoulun opiskelijat toimivat esilaulajina, pitivät todistuspuheen ja mainostivat Raamattukoulun toimintaa.

Raamattukoululla olleessa entisten ja nykyisten opiskelijoiden tapaamisessa kuultiin lyhyitä todistuksia siitä, miten merkittävää opiskeluaika oli monelle ollut.

Rejoice-kuoron 15-vuotisjuhlakonsertti onnellisesti ohi. Gospelmusiikki innostaa edelleen monia ei-kristittyjä laulamaan, ja moni on sitä kautta kohdannut Jeesuksen.

Kuorosiskokset.

 

Lasten englanninkerhon voi suunnitella vaikka musiikkiluentojen ja suomikoulun välissä MacDonaldissa, jossa monet paikalliset opiskelevat/tekevät töitä.

Poika&Maria saapuvat konserttikiertueelle Japaniin.

Awajin kirkon viereisellä riisipellolla oli vilja kypsää korjattavaksi. Jumala antaa kasvun ja sadon ajallaan.