Lähetille taas jokainen maanantai on "happy monday", sillä se on usein viikon ainokainen todellinen vapaapäivä. Itse olen viettänyt päivää kotosalla lepäillen ja kotitöitä tehden. Tiiviin arjen vastapainoksi tarvitsen hiljaisuutta ja lepoa, muutoin en jaksa. Työt eivät tekemällä lopu, niitä on vain opittava rajaamaan mahdollisuuksien mukaan ja otettava päivä ja työtehtävä kerrallaan. Olen aina ollut huono tekemään montaa asiaa yhtä aikaa, mutta nyt on saanut opetella sitäkin monen muun asian joukossa. :)
Kuun alussa ollut lastentapahtuma HAT-Koben kirkolla onnistui hienosti. Paikalle saapui lähes 30 alakouluikäistä lasta ja muutamia vanhempia. Hauska ohjelma, johon sisältyi mm. jääkiekkoa (sanomalehtimailoilla), viestikilpailu, vesimelonin rikonta ja syönti, sekä super- ja ilmapallojen ongintaa, houkutteli paikalle peräti 10 uutta lasta, joukossa myös paljon poikia. Hauskanpidon lomassa hiljennyttiin raamattuopetushetkeen.
Perinteinen japanilainen lasten kesähuvi, suikan eli vesimelonin rikonta ja syönti. Silmät sidottuina muiden ohjeiden avustamana kepillä yritetään osua meloniin, kunnes kuori rikkoontuu.
Toinen perinteinen kesähuvi, kultakalojen pyydystys. Modernissa versiossa kultakalat ovat vaihtuneet superpalloiksi, joita yriteään onkia vedestä, kunnes paperinen haavi repeää.Seuraavan päivän pyhäkouluunkin saapui vielä 10 lasta. Tavallisena sunnuntaina on hiljaisempaa, paikalle saapuu 2-6 lasta. Seuraava suurempi tapahtuma pidetään jälleen lokakuussa. Kiitos, jos kätkette edelleen rukouksiinne lapsityön ja sen vastuunkantajat, paikallisen maallikkopariskunnan, joka tekee pyyteettömästi taidolla ja työtunteja laskematta työtä lasten ja kirkon toiminnan eteen. Oma roolini lapsityössä on lähinnä olla läsnä ja säestää lauluja. Opetustyötä riittää kirkolla kokoontuvissa kolmessa kielipiirissä sekä suomi-koulun pitämisessä suomalaislapsille.
Moni japanilainen leikki sisältää "janken":in eli Kivi, paperi, sakset -leikin.
Läheystyöntekijä pulassa! Pyhäkoululeikki, jonka minä parini kanssa voitin. :)Muutama viikko sitten tein ensimmäiset haastattelut japanin kielellä Uusi Tie -lehden syyskeräyskampanjaa varten. Vaikka oma kielitaito tuntuu edelleen liian vähäiseltä työn täysipainoiseen ja itseä tyydyttävän lopputuloksen saavuttamiseen, nykyiselläkin taidolla kyllä pärjää, kun osaa nauraa itselleen ja virheilleen. Kahden haastattelun tekeminen oli mielekästä ja opettavaista, ja poiki idean, jota pystyin heti hyödyntämään kielipiireissä.
Korealaisen Kan-pastorin ollessa kaksi viikkoa poissa, joudun itse huolehtimaan kielipiirien raamattuopetuksesta. Koska taitoni ei vielä riitä opetuksen pitämiseen, kuuntelimme kristillisen "Valoa sydämiin"-radio-ohjelman sen sijasta. Jos en olisi joutunut tekemään haastatteluja, tuskin olisin koskaan saanut ideaa valmiin radio-ohjelman hyödyntämisestä! Koin asiassa ihmeellistä Jumalan johdatusta.
Kristillisen mediakeskuksen johtaja Takuwa-sensei, jota kävin haastattelemassa. Raamattukoululla sijaisevan mediakeskuksen katolta avautuu hieno näköala Koben kaupunkiin.Olen kiitollinen jokaisesta täällä tehtävän evankelioimistyön ja itseni puolesta lausutusta rukouksesta. Lähden luottavaisesti jälleen uuden viikon haasteisiin tietäen, että minua kannattelevat monet esirukoukset ja Iankaikkiset Käsivarret; erityisesti silloin kun tuntuu, etten osaa tai jaksa. Mutta: en minä, vaan Kristus minussa. En omin voimin, vaan ylhäältä annetuin.
"Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen!" Ps.37:5
