Miksi kutsuit minut?

Otsikko on erään Venäjällä työskentelevän lähetin runosta, jonka Helena-kollega luki viime viikolla olleessa lähetyksen retriitissä. Löysin runosta itseni, ja haluan siksi jakaa sen tässä kanssanne. Retriitti oli monin tavoin onnistunut; koko työntekijäjoukolla keskustelimme ja suunnittelimme työtä, ja vietimme hauskoja koko perheen iltaohjelmahetkiä ulkoilua, hyvää ruokaa ja onsen-kylpylää unohtamatta. Joitakin kipeitä, henkilökohtaisia prosesseja pulpahti jälleen pintaan, ja siksi kai runokin kosketti. Samalla aralla mielellä olen kirjoittajan kanssa, kai loppuun saakka..?

"Jumala, taivaallinen Isäni. Jeesus, rakas Vapahtajani. Pyhä Henki, Lohduttajani ja Virvoittajani. Tahdon jakaa koko elämäni kanssasi, sillä vain Sinä ymmärrät kaiken minussa.

Anna anteeksi itsekkyyteni ja epäuskoni. Valosi minussa olisi voinut olla tänään kirkkaampi, tuoksusi ihanampi ja todistuksesi rohkeampi. Siunaa kuitenkin kaikkia niitä, jotka tänään lähelleni lähetit.

Jätän sinulle kivun siitä, että en osaa. Miksi kutsuit juuri minut? Eikö joku toinen olisi ollut parempi? Ja Sinä vastaat jälleen: "Minä olen heikoissa väkevä."

Kiitos elämästä, jossa koko ajan tapahtuu jotakin. Kiitos kasvusta, jota voin vain ihmetellä. Kiitos innosta, joka tarttuu minuunkin. Kiitos vapaudesta, jossa saan julistaa evankeliumia."

- Hannu Heikkilä

Työntekijäjoukkomme yukatoissa. (Kuva: L. Palmu)