Viimeinen viikko

Kesäkuun viimeistä kokonaista viikkoa viedään. Juhannus kuten niin monet suomalaiset juhlapäivät vilahti ohi huomaamatta. Sadekauden myötä ilmassa on runsaasti kosteutta, mutta tukalan kuumia, yli 30 asteen päiviä ei vielä onneksi ole ollut. Kotona pärjää hyvin pelkällä läpivedolla, mutta kaupungilla liikkuessa junissa ja kaupoissa ilmastointilaitteet puhaltavat usein liiankin viileää ilmaa. Suuret lämpötilavaihtelut herkistävät flunssalle, itse olen kuitenkin saanut olla terveenä. Lenkkeilyä olen jatkanut, mutta lenkit ovat lyhentyneet ja vauhti hidastunut hiostavassa säässä. Yritän olla armollinen itseäni kohtaan ja hyväksyä, että kaikkea ei aina voi tehdä niin hyvin kuin haluaisi. Ehkä vähempikin riittää?

Toukokuun lopussa Pekka Simojoki Heidi-tyttärineen konsertoi Awajin ja Nishinomiyan seurakunnissa Aasiaan suuntautuneen lomamatkan yhteydessä. Konsertit oli tarkoitettu lähinnä seurakuntalaisten rohkaisuksi, mutta Nishinomiyan konserttijumalanpalvelukseen osallistui myös useita ensikertalaisia ja ei-kristittyjä. Monille oli elämys tavata Pekka, jonka japaniksi käännettyjä lauluja on jo laulettu seurakunnissa. Kerroin Pekalle Rejoice-kuorosta, jossa laulan, ja Pekka antoi englanniksi käännettyjen laulujen levyn annettavaksi lahjaksi kuoronjohtajalle. Kuoronjohtaja piti Nordic Praise -levystä niin paljon, että alamme harjoitella kahta levyn laulua kuoron konserteissa esitettäväksi. Hienoa, eikö vaan!

Kaarina-kollega kävi kahden viikon pakkausmatkalla pakkaamassa asunnossani varastossa olleet perheen tavarat Suomeen lähetettäväksi. Yhteistyöllä lähettikollegoiden kanssa veimme tavaraa myös kierrätyskeskukseen sekä varastoon Nishinomiyan kirkolle, ja muuttofirma kävi hakemassa huonekaluja ja kodin irtaimistoa kotimaanjaksolta Japaniin palanneen Palmun perheen käyttöön. Asiat sujuivat hienosti ja kaksiviikkoinen hujahti nopeasti. Saamme yhdessä rukoilla Savosen perheen puolesta ja pyytää johdatusta heidän tulevaisuudelleen. Pyydetään myös viisautta huomiseen johtokunnan kokoukseen, kun mietimme työtehtävien jakamista muuttuneessa tilanteessa.

Suomikoulu.

Alkanut viikko on täynnä ohjelmaa ja liikkuvia osia, mikä uhkaa nostaa stressipisteitä. Keskiviikkona pidän viimeisen suomikoulun Emmalle, ja torstaina ja perjantaina ovat viimeiset kielipiirit seurakunnassa. Lauantaina vietämme lähetyksen tulo- ja lähtöjuhlia, joissa huomioimme Japaniin ja kotimaahan palaavia työntekijöitä. Siihen, että ihmisiä tulee ja menee, on jo jossain määrin tottunut, mutta silti muutokset tuntuvat hiukan haikeilta. Sunnuntain jumalanpalveluksessa vietämme lähtöjuhlaani, ja sen jälkeen on aika jättää HAT-Koben seurakuntatyö toisten lähettien ja kansallisten työntekijöiden osaaviin käsiin. Heinäkuussa aloitan työt Nishinomiyan seurakunnassa, ja sunnuntaina pidimme jo palaverin Liivoloiden kanssa työnjaosta. Olen luottavaisella mielellä, mutta voimat alkavat olla vähissä ja kesälomaan on vielä matkaa. Kiitos, jos rukoilet voimia ja rauhallista mieltä kuluvaan viikkoon ja edessä olevaan muutokseen!

Viime perjantaina oli jo viimeinen englannin tunti 4.-6.-luokkalaisille. Syksystä lähtien opetuksesta vastaa Asako-sensei.

 
Etteivät haasteet loppuisi, niin torstaina olen luvannut vastata musiikista Jorma Pihkalan jäähyväisluennolla Koben Raamattukoululla. Yhteislaulujen lisäksi laulan muutaman laulun yksin. Vaikka Suomessa olen esiintynyt lukuisia kertoja yksin, täällä Japanissa kerrat ovat harvassa. Hiukan jännittää, miten pianonsoitto ja laulaminen japanin kielellä sujuu!

Siunausta kesäpäiviin! Toivottavasti Suomessakin jo sää lämpenisi!