Sain uuden ystäväkirjeen "uunista ulos", joten on aika päivittää kuulumisia myös blogiin. Palasin viime viikolla Japaniin. Sää on edelleen kesäisen kostea ja kuuma, yli +30 astetta, ja siihen on ollut totuttelemista aikaeron lisäksi. Vaikka kaksi kuukautta Suomessa vanhempien katon alla sujui hyvin ja nautin yhdessäolosta, oli silti ihana palata omaan kotiin. Naapuri oli poissaollessani huolehtinut postilaatikkoni tyhjentämisestä, ja kävin kiittämässä häntä ja annoin vaivanpalkaksi puisen pannunalusen ja suomalaista suklaata. Muillekin tutuilleni ja seurakuntalaisille olen varannut pieniä tuliaisia paikalliseen tapaan.
Vaikka viikko-ohjelma pyörähtää käyntiin vasta tällä viikolla, työtä ja valmisteltavaa on riittänyt. Lähetin työhön sisältyy paljon toimistotyötä, ja tietokone on tärkeä työväline. Koin lomalla takaiskun, kun vanha läppärini hajosi. Uuden koneen myötä jouduin asentamaan ohjelmia uudestaan, ja se on tiennyt lisätyötä ja tuskastumista, kun asiat eivät aina mene kuin Strömsössä. :) Uuden ystäväkirjeen ulkoasunkin kanssa minulla oli suuria vaikeuksia, mutta sitkeän väännön jälkeen sain kaiken entiseen kuosiin, ja reipas Sari-sihteerini on jo postittanut kirjeen eteenpäin.
 |
| Ihanat lähettisihteerini Sari ja Paula huolehtivat kirjeideni postituksesta. |
Olen kiitollinen tukijoukoista Suomessa, lähettisihteereistäni, lähettäjäjoukosta sekä perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Ehdin tavata pientä joukkoa heinäkuussa, kun osallistuin Kansanlähetyspäiville ja muutamaan lähetystilaisuuteen. Niiden lisäksi vierailin rippikoululeireillä ja toimin emäntänä kahdelle japanilaiselle suomen kielen opiskelijalle, joihin olen tutustunut työssä Nishinomiyan seurakunnassa.
 |
| Kansanlähetyspäivillä Ryttylässä. |
 |
| Lähetysseurat Kajaanissa. |
 |
| Rippileirillä Vaasassa. Japanissa paljon käytetty "djanken" eli kivi-paperi-sakset luontuu hyvin suomalaisiltakin! | |
|
|
|
Elokuussa sain hengähtää ja nauttia Suomen kesästä ja ajasta läheisten seurassa syntymäpäivineen ja juhlahetkineen. Yksinäisyys ja ero läheisistä tuntuu vuosi vuodelta raskaammalta, ja siinä on yksi syy miksi harkitsen kotimaahan jäämistä, kun toinen työkauteni päättyy ensi kesänä. Jätän tulevaisuuteni, läheiseni sekä työn ja elämän Japanissa Taivaallisen Isän huolenpidon ja johdatuksen varaan.
Vaikka kalenteri näyttää täydeltä, olen innoissani siitä, mitä kaikkea syksy pitää sisällään. Siitä lisää myöhemmin, kiitos rukouksistanne!
