torstai 9. marraskuuta 2017

Tien päällä

Lokakuusta lähtien on ajokilometrejä kertynyt jo toistatuhatta, kun olen vieraillut nimikkoseurakunnissa kertomassa kuulumisia Japanista ja jättämässä jäähyväiset. Yhteinen kymmenen vuoden mittainen lähetysmatka on päätöksessä, ja sen myötä olo on sekä helpottunut että haikea. Vuosien varrella monet kasvot ovat tulleet tutuiksi, eikä varmuutta siitä tapaammeko vielä, ole. Viimeistään Taivaassa, mutta toivottavasti jo sitä ennen!

Lähetysmessu Kajaanissa.

Avoin kerho Vimpelin seurakunnassa.

Nyt marraskuun puolella ehdin jo vierailla Lappajärvellä. Hämmästykseni oli suuri, kun maalaistalon piha oli täynnä autoja, ja sisällä tuvassa ja kamareissa oli koolla viitisenkymmentä henkilöä. En ole vastaavissa kotiseuroissa vieraillut aiemmin, joten kokemus oli mieleenpainuva ja mieltälämmittävä! Olen myös otettu ihanista lahjoista, joita olen saanut muistoksi; Lappajärveltä sain kotiinviemiseksi paikallista käsityötä.



Marras-joulukuulle on sovittu vielä seuraavat vierailut:

11.11. Ryttylä (käyn esittelemässä työkausiraporttini)

12.11. Vaasa, Kohtaamispaikka klo 17

16.11. Evijärvi, lähetysilta klo 19

21.11. Jyväskylä, Kansanlähetyksen opiskelijailta klo 18

3.12. Vaasa, International Sunday Service klo 13

10.12. Vaasa, KL:n joulujuhla klo 17

Tekemisestä ei ole ollut pulaa, sillä japanilaisen kotiruokakurssin lisäksi osallistun loka-marraskuussa kirkkomusiikin peruskurssille. Vanhempani kertovat, että 4-vuotiaana Joensuun Utran kirkossa katosin, löydyin istumasta urkupenkillä ja ilmoitin haluavani soittaa (onneksi uruissa ei ollut virtaa!). Pianonsoittoa olen harrastanut jo pienestä pitäen ja Japanissa säestin sähköpianon urku-äänellä jumalanpalveluksia, mutta nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin soitan vihdoin oikeita kirkkourkuja! Vaikka jalkion sujuvaan käyttöön on vielä pitkä matka, on uuden taidon harjoitteleminen innostavaa ja ensimmäinen kanttorikeikkakin uruilla on jo takana. Uudet haasteet eivät siis päättyneet työvuosiin Japanissa!



Tapaamisiin!