maanantai 17. toukokuuta 2010

Iloa ja surua

Seurakunnassamme käy säännöllisesti iäkäs pariskunta, 8-kymppisiä kumpainenkin. Herra on jo pitkään ollut kristitty, rouva on ensimmäinen HAT-Koben kirkkoon kasteen kautta liitetty jäsen. Alunperin he ovat lähtöisin Kiotosta, mutta jäätyään eläkkeelle he muuttivat Kobeen ja asuvat nyt kirkon naapurissa. Herra on jo sen verran heikkokuntoinen, ettei hän juurikaan puhu, vaan antaa rouvan puhua puolestaan. Toissa sunnuntaina rouva kertoi koskettavasti, miten puoliso oli jo varhain aamulla herännyt ja muistanut heti, että tänään on se päivä, jolloin käydään kirkossa!

Herra ilmestyi yksin kirkkoon rouvan saapuessa paikalle hieman ennen jumalanpalveluksen alkua. Arvatessaan ihmettelymme rouva kertoi, että puoliso oli niin innokas tulemaan kirkkoon, ettei hän malttanut odottaa rouvansa valmistautumista, vaan lähti matkaan tätä ennen. Rouva kertoi myös, miten suuri siunaus kirkon avaaminen aivan heidän kotinsa viereen on ollut, huonokuntoisina he eivät enää pystyisi matkustamaan kauemmas Sanan kuuloon. Saamme kiittää siitä työstä ja Taivaallisesta ilosta, jota Jumalan pyhä henki on pariskunnalle antanut, ja muistaa heitä ja heidän terveyttään rukouksin.

HAT-Koben jumalanpalveluksissa käyvää ydinjoukkoa iloitsemassa raamattukoulusta valmistunutta seurakuntalaista. Pariskunta kuvassa oikealla.

Sunnuntaina saimme kuulla myös suru-uutisen: suomi-piirissä käyvän nuoren rouvan aviomiehen äiti oli kuollut. Nuori rouva kävi kiittämässä saamastaan rukoustuesta. Surun keskellä hän oli kiitollinen siitä, että läheinen oli saanut nukkua rauhallisesti pois. Saamme pyytää läheisille lohdutusta ja voimia hautajaisten järjestämiseen, jotka Japanissa pidetään välittömästi kuoleman jälkeen.

Viime pyhänä alttarilla oli pitkästä aikaa kukkia, kun kävin ne ostamassa läheisestä vanhan pariskunnan pitämästä kukkakaupasta. Eläkkeet ovat pieniä, joten monet jatkavat työntekoa vielä eläkkeelle jäätyäänkin. Jatkossakin kukkien hankinta jäänee tehtäväkseni. Kukat symboloivat Jumalan luomistyön kauneutta ja muistuttavat kuihtuessaan myös elämän rajallisuudesta.

Viime viikko oli työntäyteinen. Kirkon vastuupastorin ollessa työmatkalla, kannoin päävastuun englannin ja suomen kielen piireistä. Kielipiirit päättyvät aina raamattuhetkeen. Koska kielitaitoni ei vielä riitä opetuksen pitämiseen, ratkaisin asian toisin: englanninpiirissä katsoimme DVD:ltä japanilaisen nuoren naisen todistuspuheen, ja suomipiirissä katsoimme "Postia pappi Jaakobille" elokuvan ja keskustelimme sen pohjalta.

Viikon aikana tein myös useamman retken 1oo jenin kauppaan, ja keräilin sopivaa tavaraa kesän Kansanlähetyspäivien Lähetysnäyttelyn basaaria varten. Käykäähän paikan päällä katsastamassa hankintaretkieni tulokset! Useampi tunti on myös vierähtänyt siellä esitettävän Powerpoint-esityksen työstämisessä. Viime viikolla palasin myös kielikouluun, jatkan kieliopintoja työn ohessa kerran viikossa yksityistunneilla.

"Hyaku en shopussa" eli 100 jenin kaupassa kaikki tuotteet maksavat pääsääntöisesti 105 jeniä eli hiukan alle euron. Kuvassa omia löytöjäni kesän KL-päiville.

Tänään olen levännyt, käynyt lenkillä, tehnyt ruokaa ja tarttunut pitkästä aikaa kirjaan. Jaksaakseen on pakko irrottaa ajatukset välillä työstä, niin vaikeaa kuin se toimistona palvelevassa kodissa onkin.

Kiitos rukoustuestanne! Vaikka sydämessä asuisikin suru, voimme aina iloita siitä, että syntimme on sovitettu ja kuolema on voitettu. Saamme jättää keskeneräisyytemme ja epäonnistumisemme Jeesukselle, joka kantoi ne ristille puolestamme, ja luottaa siihen, että sekin, mikä nyt näyttää rikkoutuneelta voi tulla jälleen ehjäksi hänen käsissään.

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." Joh.14:1