Kevyitä kesävaatteita ei tähän saakka ole juurikaan tarvittu, sillä kevät on ollut poikkeuksellisen viileä. Väliin mahtuneet muutamat hellepäivät ovat auttaneet iloitsemaan pitkään jatkuneesta viileydestä, sillä helle vie voimia ja laskee työtehoa. Japanin kesä on, ei vain kuuma vaan myös kostea, ja siksi raskas. Kuumin jakso ajoittuu elokuulle, jolloin päivälämpötila kohoaa +38 asteeseen, eikä lämpötila öisinkään paljoa laske. Jaksamisen kannalta on hyvä viettää kuumin aika vuorilla tai meren ääressä, tai viileässä Pohjolassa, jonne itse suuntaan kesälomaksi. On tärkeää päästä tapaamaan perhettä ja läheisiä, ja lepäämään tiiviin työrupeaman jälkeen.
Suomi-koululaisten kanssa olemme kerran viikossa kokoontuneet opiskelemaan suomen kieltä yhdessä. Kouluavustajana toiminut Marika on jo palannut Suomeen, ja koululaisillakin on koulua jäljellä enää kaksi viikkoa. Oma lomani alkaa heinäkuun lopussa. Kulunutta kevättä on sävyttänyt uusien asioiden opetteleminen ja muutokset. Kun työntekijöitä palaa kotimaahan, työtehtäviä on jaettava uudelleen, ja jokainen lähtijä jättää jälkeensä kokoisensa aukon myös tunnepuolelle. Jatkuva muutoksessa eläminen on voimia kuluttavaa, mutta yritän opetella olemaan murehtimatta asioita liikaa etukäteen (helpommin sanottu kuin tehty!). Huomenna olen jälleen uuden haasteen edessä, kun opetettavakseni tulee vakituisesti aikuisten englannin ryhmä. Syksyllä muutoksia on luvassa lisää, mutta kerron niistä myöhemmin.
Kulisseissa tapahtuu paljon kaikenlaista, josta ei voi kirjoittaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat jälleen muistuttaneet elämän arvaamattomuudesta ja haasteellisuudesta. Seurakunnassa ja omassa elämässä törmää asioihin, joiden selvittämiseen taito ja voimat eivät riitä, vaan apua on anottava Jumalalta. Ahjon kuumuus laittaa liikkeelle hedelmällisiäkin prosesseja, vaikka kasvaminen tekee kipeää. Vaikeina hetkinä korostuu myös esirukoustuen merkitys. Kiitos jokaiselle, joka oman elämänsä myllerryksessä ja arjen kiireissä jaksaa huokailla myös meidän lähettien, seurakuntiemme ja seurakuntalaistemme puolesta, rukouksianne tarvitaan! Pyydän erityistä esirukoustukea erään kasteelle valmistautuvan seurakuntalaisen puolesta, jonka elämässä on ollut paljon murhetta ja vaikeuksia lyhyen ajan sisällä.
Moni aiemmin jumalanpalveluksissa käynyt on pysytellyt pitkään poissa. Kahtena viime sunnuntaina kuitenkin kaksi heistä saapui pitkästä aikaa seurakuntaan. Toinen ilonaihe on, että viikko sitten olleeseen lastentapahtumaan osallistui lähes parikymmentä lasta ja kaksi äitiä siitä huolimatta, että kutsuja ei käyty jakamassa koululla, vaan ainoastaan lähitalojen postilaatikoihin. Emme voi muuta kuin rukoilla ja uskoa, että Jumala vie kerran päätökseen jokaisessa alkamansa työn, ja johtaa lampaansa kotiin.
"Jeesus on paimen, hän kanssamme käy, armollaan kantaa kun tietä ei näy. Laumaasi suojele, Vapahtaja, pelko ja ahdistus pois hajota.
Jeesus on alku ja Jeesus on tie, kanssamme kulkee ja perille vie. Sinua ylistää taivas ja maa. Perillä kirkkosi riemuita saa."
(VK 177)
