Atsui! Kuuma!

On jo yli puoliyö, mutta uni antaa odotuttaa itseään. Elimistö elää vielä Suomen ajassa, eikä suostu uskomaan, että on yö. Kuuden tunnin aikaeron kirimiseen ja unirytmin tasoittumiseen kuluu noin viikko. Onneksi ensimmäiset loman jälkeiset viikot ovat ohjelmaltaan melko väljiä. Sunnuntaina säestän taas jumalanpalveluksen, mutta kielipiirit ja suomikoulu alkavat vasta syyskuussa. Saan siis rauhassa suunnitella syyskauden ohjelmaa ja saattaa ajan tasalle oman ja seurakunnan kirjanpidon.

Kuukausi Suomessa oli leppoisa, ja nautin Japanin ilmastoa viileämmästä säästä. Kunnon hellepäiviä ei länsirannikolla lomani aikana mielestäni ollut - mahtaako kuumuuden sietokykyni olla kasvanut? Lentokoneessakin aterialla tarjotut kylmät soba-nuudelit maistuivat ensimmäistä kertaa - alanko japanilaistua? :) Heti Japaniin palattuani vastassa onkin ollut todellinen helle, päivällä +36 astetta, yöllä vain piirun alle +30. Hiki virtaa ja juomista kuluu litratolkulla! Asuntooni paistaa aurinko suuren osan päivästä, joten joudun elämään melkoisessa pätsissä. Olen paikallisten kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että on liian kuuma!

Kuulerin avulla olo on sisällä siedettävä, mutta olen pakotettu vähentämään viilentimien käyttöä. Jo ennen kesälomalle lähtöä sain yskän, joka ei ole talttunut vieläkään. Juuri ennen loman loppua kävin Suomessa lääkärillä, ja sain antibioottikuurin. Toivon ja rukoilen, että yskä niiden avulla talttuisi, eikä oireilisi alkavasta astmasta. Monet lähetit ovat aikojen saatossa joutuneet palaamaan terveydellisistä syistä kotimaahan, enkä toivo samaa kohtaloa itselleni. Kaikki on kuitenkin Jumalan kädessä ja Hänen hyvässä suunnitelmassaan.

Alla hiukan kesäloman kuvasatoa.

"Aakeeta laakeeta" (entistä merenpohjaa) kotikulmilla, Sundomin kylän Söderfjärdenissä, jossa tuhannet kurjet syksyisin levähtävät matkalla etelään. Suomessa luonto on saavutettavissa lähes kotiovelta toisin kuin täällä.

Jokasunnuntainen jumalanpalvelus omalla äidinkielellä ja ehtoollisella käynti tuntui juhlalta. Kuvan Raippaluodon kirkossa sain myös valmistelematta kertoa kirkkokansalle hiukan työstäni Japanissa - kiitos jumalanpalvelusta toimittamassa olleen tutun papin. Muita työtehtäviä lomaani ei sisältynytkään, mutta oli hauska törmätä tuttuihin lähettäjiin Vaasassa liikkuessani.

Loman aikana on tärkeää viettää aikaa läheisten ja ystävien seurassa. Tein muutaman päivän retken Keski-Suomeen, jossa vaihdoimme kuulumisia siellä asuvien ystävieni kanssa.

Ystäväperheen lapsille tuliaisiksi tuomani kendama-lelu osoittautui hitiksi. Punainen pallo on heilautettava kahteen erikokoiseen kuppiin ja lopuksi päässä olevaan tikkuun. Muitakin temppuja puisella perinnelelulla voi tehdä.

Onnistui!

Sain myös kokeilla itselleni melko eksoottista vatunpoimintaa. Muuta elämysmatkailua oli mm. uinti järvessä vesisateella sekä ukkosmyrsky ja vuorokauden mittainen sähkökatko. Onneksi Suomen kesäyöt ovat valoisat toisin kuin Japanissa, jossa yöllä on pimeää kesät talvet.

Toisen ystäväperheeni kanssa pääsin seuraamaan sirkustaitelijoiden taitavia ja hauskoja esityksiä. Kuvan Sari-sihteeri huolehtii ystäväkirjeideni postituksesta.

Saaristossa vanhempieni mökillä sijaitsee todellinen kesäparatiisi, jossa sain nauttia luonnon hiljaisuudesta, auringon lämmöstä, puusaunasta ja meren viileydestä.

Päätin ilahduttaa kirkolla suomen kieltä opiskelevia oppilaitani Suomesta lähetetyillä postikorteilla. Ensimmäisellä oppitunnilla selviää, ymmärsivätkö kortin saajat suomeksi kirjoittamani tekstin. :)

Ilahduin myös oppilailta saamistani korteista, jotka vahvistivat tunnetta siitä, että olen tarvittu ja kaivattu. Vaikka kuukausi kului nopeasti ja lähteminen tuntui jälleen haikealta, työni ja paikkani on Japanissa juuri nyt. Työ Taivaallisen työnantajan palveluksessa on haastavaa, mielenkiintoista ja innostavaa - toivottavasti myös Sinulle joka olet mukana työssä kotimaasta käsin!