Kansain alueella, jossa asun, puhutaan omaa murretta eli kansai-beniä. Sitä olen oppinut vasta muutaman sanan verran. Otsikko on roomalaisin kirjaimin "shindoi na!", mikä yleiskielellä kuuluu "tsukaremashita!" eli olen väsynyt/voimat eivät riitä. Viimeisiin työpäiviin jouduin keräämään viimeisetkin voimanrippeet, mutta koin monia hyviä, siunattuja hetkiä. Alla kuvasatoa.
Perjantaina pelasimme suomi-piiriläisten kanssa ensin mölkkyä, josta pidettiin kovasti, ja sen jälkeen kävelimme läheisen onsen-kylpylän luo nauttimaan ilmaisen jalka-altaan kuumasta jalkoja hellivästä vedestä. Suomi-piiri jäi kesätauolle, mutta syyskuussa jatkamme taas yhdessä suomen kielen opiskelua.Vaikka suomen kielen opettaminen japanilaisille on tuntunut haastavalta, se on ollut myös erittäin palkitsevaa ja mieluista. Kaksi piiriläistä on silloin tällöin osallistunut myös jumalanpalvelukseen (kolmas on jo kristitty ja käy jumalanpalveluksissa kotinsa lähellä olevassa kirkossa) ja rukoukseni on, että hekin saisivat kohdata Jeesuksen omana Vapahtajanaan.
Sunnuntaina HAT-Koben kirkon uusi vastuupastori Nagata-sensei saarnasi ja asetti ehtoollisen jumalanpalveluksessa. Oman Nishi-Suman seurakuntansa ohessa hän pääsee vain harvoin HAT-Kobeen, ja se on harmi, sillä hän julisti kirkasta, vapauttavaa evankeliumia.Vaikka ymmärsin saarnasta melko paljon, syksyllä odottava mahdollinen saarnan tulkkaaminen suomeksi hieman hirvittää. Elokuussa saamme työalalle kaksi uutta kansainvälisyyslinjan opiskelijaa, joista toinen tulee osallistumaan jumalanpalveluksiin HAT-Kobessa. Minä ainoana suomalaisena teen toki parhaani tulkatakseni ja selostaakseni hänelle jumalanpalveluksen kulkua.
Vietin lauantai-iltaa yhdessä elokuun alussa Suomeen palaavien nykyisten Iida- ja Eero opiskelijoiden kanssa (valokuva unohtui ottaa!), ja sain heiltä hyviä vinkkejä miten parhaiten tukea uusia tulokkaita ohjaajan tehtävässä.
Kirkonmenojen jälkeen lounastin yhdessä paljon maailmaa kiertäneen kristityn H-sanin kanssa, joka tuntee myös paljon suomalaisia lähettejä. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että vähitellen kontaktiverkostoni alkaa laajeta, ja olen saanut lisää paikallisia ystäviä.
Sadekausi päättyi muutama päivä sitten, ja kaunis sinitaivas levittäytyy nyt kirkkaana ylle. Se taas tietää lämpötilan kohoamista entisestään reilusti yli +30 asteen. Tänään Tokiossa oli jo +36 astetta. Jaksamisen kannalta on välttämätöntä paeta kuumuutta hieman viileämpään ilmanalaan, joko pohjoisemmaksi vuorille tai viileään Pohjolaan, jonne itse suuntaan. :)
Vaikka joessa uimista ei suositella, kuuma sää houkuttelee hakemaan viilennystä. Tämä perhe vilvoitteli läheisessä Shukugawa-joessa.
Tänään sain vihdoin ja viimein maistaa unagia eli ankeriasta, jonka uskotaan antavan lisävoimia taistelussa kuumuuden aiheuttamaa "natsubate":a eli väsymystä vastaan. Oishikatta! eli herkullista oli!
Lounaskumppanini I-san valitsi ruoakseen tenpuraa. Olen tutustunut kristittyyn I-saniin jo yli vuosi sitten, mutta vasta nyt saimme järjestettyä tapaamisen, vaikka asumme melko lähellä toisiamme. Tästä eteenpäin toivon tapaavani useammin myös häntä.
Väsynyt mutta onnellinen. Kiitollinen kuluneista päivistä ja edessä olevasta lomasta.Siunattuja kesäpäiviä!
