Rukous tuo rauhan

Olen huomannut, että parhaan pohjan päivälle saan, kun aamulla kahvia siemaillessani hiljennyn ja jätän rukouksessa Jumalalle päivän haasteet, mieltä painavat asiat, kiitos- ja esirukousaiheet sekä läheiseni. Niinä päivinä, jolloin aamuvartio jää syystä tai toisesta väliin, on olo paljon levottomampi ja päivän kulku takkuisempi. "Rukous tuo rauhan sydämeen" lauletaan eräässä lastenlaulussa, ja totta se on. Kun vaikeissa tilanteissa heitän pallon Jumalalle, ja pyydän hänen apuaan ja johdatustaan, tunnen oloni levollisemmaksi - asiani on silloin suuremmissa käsissä.

Ettei syntyisi väärää mielikuvaa niin kerrottakoon, etten ole kummoinenkaan rukoilija. Rukoukseni on usein vain lyhyitä huokauksia Jumalan puoleen. Onneksi Jumala kuulee nekin. Ja onneksi takanani on suuri joukko teitä, jotka kannatte minua ja Japanissa tehtävää evankelioimistyötä Jumalan kasvojen eteen. Selväksi on tullut, ettei tätä työtä tehdä ilman rukoustukea. Jos työ olisi oman jaksamisen ja osaamisen varassa, olisin jo aikoja sitten luovuttanut. Mutta Hän joka on työhön kutsunut, on myös siihen varustanut ja kantanut monien vaikeiden vaiheiden läpi. Voin siis turvallisin mielin levittää jälleen Taivaallisen Isämme kasvojen eteen kaikki huolen ja ilon aiheeni, ja luottaa siihen, että Jumala antaa apunsa ajallaan ja tavallaan.

Yhdythän kanssani rukousrintamaan seuraavien asioiden puolesta:

Maaliskuu tulee olemaan tiukka rutistus. Jorma-kollegan palatessa kuukaudeksi Suomeen, joudun vastaamaan yksin englannin ja suomen kielen piireistä, ja pitämään myös niiden raamattuopetukset. Se on minulle iso ja aikaavievä haaste nykyisellä kielitaidolla. Pyydetään siis taitoa ja sitä, että evankeliumi saisi kirkastua puutteistani huolimatta. Loppukuusta ohjelmassa ovat myös kirkon vuosikokous, lähetyksen retriitti sekä lastenleiri. Pyydetään yhdessä voimaa ja jaksamista, sillä olen jo valmiiksi hiukan "huonossa hapessa".

Loppukuuksi suunniteltu lastenleiri uhkaa peruuntua osanottajapulan vuoksi. Viime vuonna leirille osallistui 6 lasta, toistaiseksi ilmoittautuneita on vain 1 lapsi. Viimevuotiset leiriläiset ovat jääneet toiminnasta pois. Mm. vielä syksyllä ahkerasti mukana ollut poika joutuu nykyisin sunnuntai-aamuisin käymään "juku":ssa eli preppauskoulussa tavallisen koulun lisäksi. Japanissa paine opiskella ahkerasti päästäkseen hyvään kouluun alkaa siis jo nuorella iällä.

Viikko sitten pidettyyn ensimmäiseen kuoroharjoitukseen osallistui 7 henkeä! Vaikka jännitinkin, harjoitukset saatiin mukavasti käyntiin ja "tanoshikatta!" eli mukavaa oli! -palaute rohkaisee jatkamaan. Seuraavat harjoitukset ovat kahden viikon päästä ja silloin alamme harjoitella pääsiäisjumalanpalveluksessa esitettäviä lauluja. Erityisen iloinen olen siitä, että laulajien joukossa on kaksi ei-kristittyä. Toinen heistä on suomen kielen oppilaani, jota Jumalan Sana on alkanut puhutella. Vastustustakin riittää, joten ympäröidään hänet rukouksen muurein! Ensi pyhänä aloitamme lasten kanssa myös käsikello-harjoitukset perhejumalanpalvelusta varten.

Olen ollut väsynyt jo pitkään, mutta kuluneen viikon ajan aivan erityisen uupunut. Taustalla vaanii pieni pelko siitä, voisiko väsymys olla muutakin kuin tavallista työperäistä uupumusta. Olen aikeissa käydä tutkimuksissa asiasta selon saadakseni.

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7