Kiinalaisen kalenterin mukaan kevät alkoi jo viime viikolla. Asian vahvistaa oikutteleva sää: viikon verran ehti jo olla lämpimämpää, mutta viime päivinä talvi on jälleen tiukentanut otettaan. Tänään lenkille lähtiessäni sain niskaani vettä useampaan otteeseen, kotiin palatessa paistoi jo aurinko. Kevätsää on oikutteleva kuin naisen mieli, sanotaan.
Eilen sen sijaan satoi ihan kunnolla lunta. Kun herättyäni avasin ikkunan, ryntäsin välittömästi hakemaan kameran ja nappasin kuvan Koben seudulla harvinaisesta ilmiöstä. Kadulta lumi suli, mutta talojen ja autojen katoille sitä kinostui useampi sentti. Iltapäivään mennessä kaikki ehti kuitenkin sulaa jäljettömiin. Lasten riemua vähäisestäkin lumesta oli silti hauska seurata. Aamukahvin ja -toimien jälkeen lähdin ulos kameran kanssa, kuvasaaliin näette alla.
 |
| Aamun ensimmäinen valokuva: naapuritalo lumisateessa. |
 |
| Autoilijat pääsivät lumitöihin ennen liikkeelle lähtöä. |
 |
| Palmutkin saivat lumikuorrutuksen. | | | |
|
|
 | | |
| Sateessa värjöttelevä kurki. |
 |
| Kukista riittää iloa talvellakin. |
 |
| Luumunsukuinen roubai-puu kukkii jo täydessä kukassa ja tuoksuu ihanalta. |
 |
| Myös luumu on aloittanut kukintansa niin pinkin värisenä... |
 |
| ...kuin valkoisenakin. |
 |
| Vielä puolitoista kuukautta ja nämä joenvarren kirsikkapuutkin kukkivat - silloin tuntuu jo oikeasti keväältä! |
|
|
 |
| Näin kauniilta näytti Osakan linnan puisto. Kuva: lehtikuva. |
Muutakin mielenkiintoista osui matkan varrelle:
 |
| Korttelipyhäkkö: shinto-portit johtavat pienelle alttarille. |
 |
| Vanhanmallinen postilaatikko - "kawaii" eli söpö, eikö vaan! |
 |
| Paikallisen suositun polkupyörämallin de luxe-versio: sähköinen moottori vauhdittaa menoa, käsisuojukset pitävät sormet lämpiminä, peite suojaa ostoksia ja pidike kannattelee sateenvarjoa, kesäisin aurinkovarjoa. |
Kevät on altista aikaa sairauksille, ja influenssa-aalto on jälleen nostanut päätään. Kollegaperheessä on sairastettu - kiitos jos muistatte rukouksin! Itse olen parantunut flunssasta, mutta erilaisten työtehtävien ristitulessa on jaksaminen joskus kortilla. Niillä, joilla on työtä on sitä usein liikaa, ja niillä joilla ei ole kokevat työttömyyden raskaana, kuten eilisestä koskettavasta TV-dokumentista kävi ilmi.
Wakayama-kenissä Tyynen meren rannassa on surullisen kuuluisat kalliot, joille moni hakeutuu päättämään päivänsä. Itse kävin paikassa lomamatkalla toissa syksynä ja kiinnitin huomiota kallioilla olevaan kylttiin, jossa oli kristillisen kirkon puhelinnumero. Sieltä on moni itsemurhaa suunnitellut saanut avun ja toivon jatkaa elämää.
 |
| "Elämän puhelin" on ollut monelle pelastava lanka elämässä kiinni pysymiseksi. |
"Hän (Jumala) tahtoi rohkaista meitä, hänen turviinsa paenneita, ja kannustaa pitämään kiinni toivosta, joka on edessämme. Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen." Hepr. 6:18-19
Pidetään kiinni Jeesuksen kädestä! Hän vie perille lopulliseen päämäärään, Taivaan kotiin. Tai jos vielä epäröit:
"Tartu käteen Jumalan, tartu siihen, mikä kestää. Astu kalliolle, joka pettää ei voi. Tartu käteen Jumalan, älä minkään anna estää, kuule kuinka sydämesi sykkii ja soi."
