Pelastustyöt jatkuvat tuhoalueilla. Kansallisten joukkojen avuksi on maahan saapunut myös ulkomaisia avustustyöntekijöitä. Uhri- ja kadonneiden luku lähentelee jo 10 000 henkeä. Edelleen onnistutaan silti pelastamaan ihmisiä. Pelastuneiden kertomukset ovat sydäntäsärkeviä; he näkivät tsunamin vievän monet mennessään. Olot turvakeskuksissa, joihin yhteensä sadattuhannet ihmiset ovat paenneet, ovat tukalat: pulaa on ruoasta, juomasta, lämpimistä peitteistä ja lääkkeistä. Koska tiet ovat poikki, apua on vaikea toimittaa perille. Ilman sähköä ja kaasua edessä on jälleen kylmä ja uneton yö, ja monet odottavat yhä tietoa läheistensä kohtalosta.
Aamulla Fukushima 1:n ydinvoimalaitoksen reaktorissa tapahtui uusi räjähdys, ja lisää ihmisiä on evakuoitu voimaloiden läheisyydestä. Juuri nyt jäähdytysjärjestelmien toiminnassa on jälleen suuria vaikeuksia, ja tilanne vaikuttaa vakavalta. Tänään aloitettiin sähkönjakelun alueelliset keskeytykset, ja ihmisiä on kehotettu säästäväisyyteen sähkön käytössä. Tokiossa monet junalinjat on suljettu ja Shinkansen-vuoroja Tokion ja Osakan välillä on vähennetty. Liikenne ruuhkautuu, ja polttoaineesta sekä ruokatarvikkeista alkaa olla paikoitellen pulaa. Lisäksi Tokion lähistölle odotetaan suurta jälkijäristystä lähipäivinä. Näistä syistä SLEY:n Tokiossa asuvat lähetystyöntekijät ovat tänään siirtyneet Kobeen arvioimaan rauhassa tilannetta. He majoittuvat muutamassa lähettiyksikössämme.
Kaiken varalta kokosin tänään hätärepun, jossa on mm. vettä ja kuivamuonaa muutaman päivän tarpeeseen, taskulamppu, radio ja varapattereita sekä hiukan rahaa ja tärkeitä asiapapereita - asia, joka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Reppu on helppo napata mukaan, jos tulisi tarve nopeasti poistua kotoa. En ole ainoa, joka on päättänyt täydentää varastoja kriisitilanteen varalle: moni hamstrasi vesipulloja lähikaupasta, ja maanjäristystarvikkeet olivat loppu sekatavarakaupasta, josta niitä etsiskelin. On siis tultava toimeen niillä tarvikkeilla, joita löysin. :) Olemme lähetyksen sisällä myös tarkistaneet turvaohjeitamme ja sovimme päivystysvuoroista, joilla vuorotellen seuraamme ja tarvittaessa tiedotamme toisia tilanteen kehittymisestä.
Varotoimenpiteistä huolimatta olen edelleen rauhallisella mielellä, vaikka jatkuva uutisten seuraaminen alkaakin uuvuttaa. Monet ovat ottaneet yhteyttä ja ilmaisseet tukensa. Tuskin koskaan aiemmin Japanin puolesta on rukoiltu yhtä paljon!
