Viikko järistyksestä

Tänään on kulunut tasan viikko tuhoisasta maanjäristyksestä ja tsunamista. Tuhoalueilla on vietetty hiljaista hetkeä uhrien muistolle. Uutisissa kerrottiin kylästä, joka edellisen kylän tuhonneen tsunamin jälkeen rakensi 10 metriä korkean muurin kyläläisten suojaksi. Rakennustöihin kului kymmeniä vuosia, mutta uurastuksesta ei lopulta ollut hyötyä, sillä tsunamiaalto pyyhkäisi muurin yli. Uhriluku on jo nyt ylittänyt edellisen tuhoisan 15 vuoden takaisen Koben maanjäristyksen, jolloin lähes 6 500 ihmistä sai surmansa. Lisäksi yli 10 000 ihmistä on edelleen kateissa. Viikon takainen katastrofi on pahin toisen maailmansodan jälkeinen luonnonkatastrofi Japanissa.

Kulunut viikko on ollut poikkeuksellisen kylmä, lämpötilat ovat laskeneet talvilukemiin, ja se on tehnyt oloista turvakeskuksissa entistä vaikeammat. Vaikka tieverkkoa on saatu korjattua, polttoainepulasta johtuen apua saadaan perille hitaasti. Maan joka kolkalta kootaan avustuslasteja hätäalueille, ihmisten halu auttaa hädänalaisia on suuri. Eilen Koben keskustassakin monet koululaisryhmät keräsivät raha-avustuksia. Tsunamialueiden lisäksi tuhansia ihmisiä on evakuoitu Fukushiman ydinvoimaloiden läheisyydestä. Lisäksi monet ovat lähteneet vapaaehtoisesti lähikuntiin tai kauemmas etelään. Kestää useita kuukausia, jopa vuoden, ennen kuin ihmiset voivat palata entisille asuinalueilleen ja jälleenrakennustyöt voidaan aloittaa raivaustöiden jälkeen.

Pidimme tänään aamupäivällä lähettikokouksen, jossa jaoimme tunteitamme ja ajatuksiamme kuluneen viikon ja lähitulevaisuuden osalta. Asuinalueemme on edelleen turvallinen, ja vaikka jatkuva tilanteen tarkkailu ja valmiustilassa eläminen on hiukan kuluttavaa, olemme silti kaikki rauhallisella mielellä, emmekä näe nykyisessä tilanteessa tarvetta lähteä Suomeen. Jos tilanne sitä vaatisi, olemme kuitenkin valmiita lyhyelläkin varoitusajalla evakuoitumaan. Toivomme toki, ettei siihen jouduta, vaan saisimme jatkaa työtä ja opiskelua japanilaisten parissa.

Lähettijoukkomme kahdella kansainvälisyyslinjan opiskelijalla vahvistettuna. Vakavista ilmeistä ja pohjasävystä huolimatta huumori kukki ja nauru pulppusi päivän kokoontumisessa.

Olen iltapäivästä asti hoitanut vuorollani päivystäjän tehtävää, tarkkaillut uutisia ja tiedottanut niistä muille läheteille. Huomaan sairastuneeni informaatioähkyyn, sillä viikon aikana uutisia on tullut seurattua liiankin tarkasti. Nyt toivoisin jo vaaratilanteen laukeamista ja paluuta "tavalliseen" arkeen. Poikkeustilan keskellä on tuntunut tärkeältä välillä tehdä tavallisia arkisia asioita kuten käydä lenkillä ja leipoa. Sunnuntaina lähdemme osan läheteistä kanssa Okayamaan yhteistyökirkkomme vuosikokoukseen, ja sieltä jatkamme maanantaina Hiruzeniin, jossa pidämme lähetyksen retriitin ja vuosikokouksen.

Rukoilettehan erityistä varjelusta pelastustyöntekijöille, jotka riskeeraavat terveytensä reaktoreiden jäähdyttämiseksi, ja myös, että tilanne saataisiin pian hallintaan.

"Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon." Joh. 14:27