Molemmat vieraat nauttivat silminnähden suomalaisten kiireettömästä elämäntavasta (japanilaiselle kuukauden kesäloma on täysi mahdottomuus!), luonnosta, puhtaasta ja ei liian tukahduttavasta ilmasta. Vieraat maistelivat kaikkia tarjottuja suomiherkkuja ja kehuivat kohteliaasti "oishii!" eli hyvää. Salmiakki tosin ei maistunut, mutta enpä siitä pitänyt itsekään lapsena... Esittelin vieraille kotikaupunkiani, joka tuntui kovin pieneltä, ja toinen vieraistakin ihmetteli onko kaupungilla aina yhtä vähän väkeä... Molemmat eri aikaan saapuneet vieraat vein mökille saunomaan ja uimaan, ja ihmeen rohkeasti kumpikin tarttui eksoottiseen kokemukseen. Miki-ystäväni kanssa kävin lisäksi Muumimaailmassa sekä Turussa ja Helsingissä. Oli hauskaa katsella omaa kotimaata turistin silmin.
 |
| Stundarsin perinnekylässä Keiko sai kokeilla, miltä vanhalla mustekynällä kirjoittaminen tuntui. Taitavasti paperille piirtyivät niin roomalaiset aakkoset kuin japanilaiset kirjainmerkit. |
 |
| Suomalaisista Muumimaailmassa käyvät vain lapsiperheet, mutta japanilaisturisteille paikka on "must" eli ehdoton käyntikohde. |
 |
| Yleisö pääsi yhteisleikkiin satuhahmojen kanssa. |
 |
| Kristityn Miki-ystäväni kanssa osallistuimme jumalanpalvelukseen Temppeliaukion kirkossa, ja kävimme katsomassa Helsingin Tuomiokirkkoa. |
Muutama silmiinpistävä ero löytyy Suomen ja Japanin välillä, toisessa kohdin vaaka painuu toisen ja toisessa toisen maan puolelle. Ensimmäinen koskee WC:tä. Japanissa yleisiä WC-tiloja on kaikkialla, ja ne ovat erittäin siistejä ja lisäksi ilmaisia. Suomessa taas vessat ovat harvassa, ja usein joutuu pulittamaan pääsymaksun niihin päästäkseen. Myös siisteydessä on paljon toivomisen varaa. Piste siis Japanille. Toinen seikka koskee käytöskulttuuria. Vaikka japanilaiset yleisesti tunnetaan kohteliaisuudestaan ja ystävällisyydestään, asiakkaina he ovat vaativia ja jopa töykeitä. Ja herrasmiehiä, jotka avaisivat naiselle oven tai tarjoutuisivat kantamaan painavaa matkalaukkua saa hakemalla hakea. Siksi Suomessa tuntui ensin hämmästyttävältä, kun asiakkaat kiittivät ja tervehtivät iloisesti henkilökuntaa, ja suorastaan häkellyin kohtaamistani herrasmiehistä. Piste Suomelle.
Ilman kyyneliä en selvinnyt paluumatkalle tälläkään kertaa, vaikka hyvillä mielin muutoin palasinkin Japaniin. Ero läheisistä kirpaisee aina yhtä kipeästi, eikä helpotu vuosien myötä, vaikka reissaamiseen ja lähetin työhön muutoin tuleekin kokemuksen mukanaan tuomaa rutiinia. Olen aloittamassa viimeistä työvuottani ennen ensi kesänä alkavaa kotimaanjaksoa. Sydäntä varjostaa huoli läheisten työtovereiden puolesta. Kesällä kotimaanjaksolle palanneen perheen äidillä todettiin pahanlaatuinen aivokasvain, joka on määrä leikata reilun viikon kuluttua. Kiitos, jos kätkette perheen rukouksiinne!
Olen saanut rauhassa asettua jälleen taloksi uuteen asuntoon. Suomessa en malttanut lukea lomalla kirjoja, mutta nyt on ollut aikaa käpertyä kirjan kanssa sohvan nurkkaan. Yöt ovat menneet pitkälti valvoessa, sillä keho elää vielä Suomen ajassa. Olen todennut, että aikaeroon tottuminen vie yleensä lähes viikon, eikä auta muu kuin sietää alun aikaerorasituksesta johtuvaa väsymystä. Jospa jo ensi yönä saisin uudesta unirytmistä kiinni? Maahan saapuessani lämpöä oli +33 astetta, mutta nyt saderintama on pudottanut hetkellisesti lämpötilan reilusti 30 asteen alapuolelle, mikä tuntuu ihanan vilpoiselta.
Vapahtajan valmistamissa askelissa ja hänen varustamanaan on hyvä jälleen aloitella lähetin työtä täällä Japanissa. Odotan jo innolla tuttujen seurakuntalaisten ja kielipiiriläisten tapaamista!
