Nykyiseen kokoustilaan päästiin muuttamaan seuraavana keväänä. Vaikka puhumme "kirkosta", seurakunnalla ei ole vielä virallista kirkon asemaa yhteistyökirkkomme Länsi-Japanin ev. lut. kirkon sisällä. Ensi kevään vuosikokouksessa asia kuitenkin hyväksyttäneen, ja työpiste saa "virallisen" kirkon aseman. Toinen tärkeä asia, jota parhaillaan valmistellaan, on seurakunnan oman hautapaikan ostaminen. Kiitos, jos muistatte molempia asioita rukouksin!
Pienelle työpisteelle viikoittainen toiminta on melko vilkasta; kirkolla kokoontuvat englannin, korean ja suomen kielen opintoryhmät, ruoka- ja raamattupiiri, sekä sunnuntaisin lasten HAT-kids -pyhäkoulu, jumalanpalvelus ja gospelryhmä. Lapsityöstä vastaa ansiokkaasti paikallinen Yoshidan perhe. Viime lauantaina järjestettyyn lasten syystapahtumaan osallistui 14 lasta. Vauhdikkaiden leikkien ja kilpailujen jälkeen hiljennyttiin raamattuopetushetkeen ja laulettiin muutama hengellinen laulu (kuvat alla). Iloitsin erityisesti kolmesta kuudesluokkalaisesta pojasta, joista yksi on aiemmin ollut ahkera pyhäkoulussa kävijä. Lapsityön ja muut toimintamuodot saamme kantaa kiitosmielin Herran kasvojen eteen.
Tänään on kulunut tasan kuukausi siitä, kun palasin kesälomalta Japaniin. Ilma on edelleen kesäisen kuuma, ja koettelee välillä kärsivällisyyttä ja jaksamista. Vaikka iloitsen monista asioista, on uutuudenviehätys auttamatta karissut, ja arki sen myötä usein harmaata ja yllätyksetöntä. No, tällä viikolla tosin koin (ikävän) yllätyksen, kun auto ei suostunut käynnistymään. Onneksi asia tapahtui kollegoiden pihassa, joten apu oli lähellä, ja syyksikin paljastui vain vaihtamista vaatinut akku. Auto on mukava niin kauan kuin siitä ei aiheudu harmia ja ylimääräistä rahanmenoa!
Arkea rikastuttavat tapaamiset ystävien kanssa, huomennakin olen menossa lounaalle kahden paikallisen tuttuni kanssa. Sosiaalinen elämäni on Japanissa huomattavasti aktiivisempaa kuin Suomessa, mikä on sekä iloinen että kuluttava asia. Viime viikkoina tekemistä on riittänyt myös kuoroharjoituksissa, sillä gospelkuoro, jossa olen mukana, valmistautuu ensi perjantaina olevaa syyskonserttia varten. Laulaminen ilostuttaa arkea, mutta uusissa opeteltavissa lauluissa ja harjoituksissa on riittänyt työtä vapaa-ajalle. Sairaustapaukset lähipiirissä ovat laskeneet mielialaa omien kipupisteiden työstämisen ohessa. Vaikka viihdyn yksin, olen kokenut yksinäisyyttä ja kaivannut läheisiäni Suomessa.
Rukouksianne siis tarvitaan! Oma rukoukseni on usein, että täyttäisin sen paikan, jota varten Jumala on minut Japaniin johdattanut, ja saisin voiman ja taidon niitä työtehtäviä varten, jotka osakseni on uskottu. Ihmeellisesti Jumala on rukoukseeni vastannutkin. Vaikka välillä kysyn palvelushintaa, päädyn aina samaan lopputulokseen: riemuksi riittää Jumalan tie, vaikka se itkuihin vie (Hilja Aaltosen runoa lainaten).
