Tänään olen viettänyt jo useita tunteja tietokoneella uutta ystäväkirjettä näpytellen, joten päivitänpä vielä bloginkin tähän perään. Hassu sattuma on, että viime vuonna kirjoitin kirjeen täsmälleen samana päivänä eli huhtikuun 14. päivänä. Silloin tosin pääsiäinen oli vasta edessä, nyt se on jo vietetty. Kiitos viesteistä vieraskirjassa, korteista ja muutamasta ihanasta paketista - ne ilahduttivat paljon! Tuulaa ehkä ilahduttaa tieto, että skannasin hänen lähettämänsä pääsiäiskortin ja tein siitä suomipiiriläisille kutsut osallistua pääsiäiskirkkoon. Kuudesta kutsun saaneesta yksi ensikertalainen saapuikin paikalle!
Saimme HAT-Koben kirkolla viettää tuplajuhlaa, kun Jeesuksen ylösnousemuksen lisäksi riemuitsimme uudesta, kasteen kautta seurakunnan ja Taivaallisen perheväen jäseneksi liitetystä perheenäidistä. Iloani kasvatti vielä onnistuneet säestykset, HAT-gospel -kuoron esiintyminen, pieni puheeni kastetulle sekä ei-kristitty tuttuni, jonka kanssa laulamme samassa Rejoice-kuorossa ja joka myös vastaanotti kutsuni osallistua pääsiäisjumalanpalvelukseen. Kokemus oli hänelle ensimmäinen, ja vaikka moni asia varmasti tuntui vaikeatajuiselta, tuttuni ilahtui antamastani Raamatusta ja sanoi haluavansa tulla kirkkoon uudestaan. Rukoillaan, että niin myös kävisi!
Jumalanpalveluksen jälkeen söimme pääsiäisaterian yhdessä. Leivoin elämäni ensimmäisen rahkapiirakan, joka onnistui ihmeen hyvin. Maitorahkaa ei Japanissa ole saatavilla, mutta netistä löysin onneksi vinkin käyttää rahkan sijasta paksua luonnonjogurttia, joka toimi mainiosti. "Oishii" eli "hyvää" -kehuja tulvi vuolaana korviini, mikäs sen mukavampaa. Edesmennyt Anita-mummini oli taitava leipomaan ja hänen esimerkkinsä innosti minuakin. Enää en leivo kuin pakon edessä. Ruoanlaittoonkin liikenee aikaa ja voimavaroja korkeintaan kerran viikossa. Syömättä ei toki tarvitse olla, vaan kaupasta löytyy valmiita bentoo-lounaslaatikoita, onigireja, salaatteja, sekä instant-raamen -keittoja, muun muassa. Kodin pyörittäminen töiden ohessa tuntuu joskus ylivoimaiselta urakalta...
Työtehoni on jo pitkään ollut alhainen. Vielä ei ole mahdollisuutta alkaa "jäähdyttelemään", vaan työt jatkuvat entiseen malliin. Moni ei-niin-kiireellinen asia on roikkunut tekemättä harmittavan pitkään. Samalla olen yrittänyt hoitaa kotimaanjaksoon liittyviä asioita. Lentolippu on jo ostettuna, ja se on huojentavaa. Olen siis oikeasti palaamassa vuodeksi Suomeen. Kiitos, jos rukoilette minulle voimia työntekoon ja asioiden hoitamiseen.
Väsymyksen keskellä koen, että Jumala on halunnut rohkaista minua osoittamalla, että minullekin on käyttöä, arkuudestani ja puutteistani huolimatta. Jumalan siunaamina omat vaatimattomat eväät voivat tuottaa satoa. Muutamia takaiskujakin on ilmaantunut: sielunvihollinen on heittänyt kapuloita kahden kasteopetuksessa käyvän nuoren naisen rattaisiin. Rukoillaan, että Jumala veisi heissä aloittamansa hyvän työn ajallaan päätökseen.
Uudeksi luo kaikki, Herra, kylvä toivo pelkääviin.
Saimme näyn ja kutsumuksen Ylösnousseen askeliin.
Todistamme palvellen seuraajina Kristuksen. VK 449:3
 |
| Pääsiäisjumalanpalveluksen osallistujat HAT-Koben kirkolla. |
