Ei itselläni, vaan läheisellä lähettitoveriperheellä. Viime kesänä heidän palattuaan kotimaanjaksolle Suomeen, perheessä todettiin vakava sairaus, joka estää paluun työhön Japaniin. Parhaillaan perheen isä on pakkaamassa Japaniin paluuta odottamaan jäänyttä kodin irtaimistoa pysyvästi Suomeen lähetettäväksi asunnossa, jossa itsekin asun, siis perheen vanhassa kodissa. Raskas urakka niin fyysisesti kuin tunnetasolla.
"Minulla on omat suunnitelmani teitä varten", sanoo Jumala. Miten kipeältä tuntuukaan silloin, kun suunnitelma ei vastaakaan omia kuvitelmia. Ja silti: "Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." (Jer. 29:11) Rakkaudessaan Jumala johdattaa meidät joskus sinnekin, minne itse emme tahtoisi mennä. Usein vasta todellisen hädän hetkellä muistamme Jumalan ja huudamme häntä avuksemme. Hän kuulee aina, vaikka vastaus rukoukseemme ei aina ole se mitä pyydämme. Silti hän antaa aina apunsa, lohtunsa ja rauhansa. Jumala ei vie meitä kärsimyksiin kiusatakseen, vaan opettaakseen itsestään tai meistä itsestämme jotain uutta tai jotta hänen kirkkautensa saisi tulla kauttamme julki. Kun viisi vuotta sitten Turkin itäosassa murhatun lähetystyöntekijän vaimo ilmoitti julkisesti haluavansa antaa anteeksi miehensä murhaajille, monet olivat ihmeissään. Kun on itse saanut suuret syntinsä anteeksi, on tahtotila antaa muillekin anteeksi, vaikka tunteet usein laahaavatkin jäljessä.
Tässäkin maassa, jossa olen saanut elää ja tehdä työtä jo yli neljä vuotta, monen unelmat ovat murskaantuneet työpaikan menetyksen, vakavan sairauden, onnettomuuden tai luonnonmullistuksen myötä. Ilman henkilökohtaista kokemusta ja uskoa Jeesuksessa annetusta täydellisestä syntien anteeksiannosta ja iankaikkisen elämän toivosta, toivo tulevaisuudesta katoaa ja jäljelle jää vain loppuelämän kalvava katkeruus tai itsetuhoiset ajatukset.
Jeesuksen kohtaamiseen sisältyy valtava muutosvoima. Tsunamin runtelemalla alueella asuvan kristityn naisen sanat on tästä hyvä esimerkki. "Menetin kaiken omaisuuteni, mutta en toivoani ja uskoani Jumalaan. Omaisuus ei tyydytä sydämen janoa, vain Jumalan rakkaus kykenee siihen. Vaikka mitä tapahtuisi ja vaikka oma otteeni Jumalan kädestä irtoaisi, Hän pitää minusta kiinni. Siksi kristittynä en vaiva epätoivoon." Taivaallisen toivon näköaloja saamme yhdessä rukoilla yhä kasvavalle joukolle japanilaisia. Muistetaan myös lähettiperhettä, josta yllä kirjoitin.
Loppukevennykseksi vielä tunnelmia muutamasta tapahtumasta viime viikolta. Kultaisen viikon vapaat soivat minulle mahdollisuuden keskittyä pakkauspuuhiin, sillä lähetän Suomeen tavaroita samassa rahdissa kuin lähettitoverini, mutta ehdin myös käydä ensi kertaa tällä kaudella baseball-ottelussa sekä osallistuin Rejoice-kuoron ulkoilmakeikalle. Tässä muutama kuva.
 |
| Miki-ystävä kutsui minut peliin jakamaan kanssaan lahjaksi saamiensa lippujen ilon. Olemme molemmat innokkaita baseballin ystäviä ja Hanshin Tigers-faneja. |
 |
| Iloitsin erityisesti selkänojallisista istuimista, jotka tekivät pelin seuraamisen miellyttäväksi. Aiemmin pelit saattoivat kestää jopa 5-6 tuntia, mutta nykyisin peliaika on rajattu 3,5 tuntiin. Koshienilla on aina uskomaton tunnelma! |
 |
| Kristitty ulkomaalaisvahvistus Matt Murton on yksi suosikkipelaajistani. |
 |
| Edellispäivän epävakainen sää vaihtui kauniiksi auringonpaisteeksi juuri parahiksi ulkoilmakonserttia varten. Koben Kitano-nimisellä alueella on paljon kauniita, eurooppalaistyylisiä taloja, ja se on suosittu turistikohde. Monet pysähtyivät kuuntelemaan lauluamme. |
 |
| Kuorokavereita tauolla. |
 |
| Soittajat ja hauska kissa-patsas, joka kuunteli uskollisesti kaksi kertaa vedetyn puolentoista tunnin mittaisen setin. |
 |
| Kuulijoissa oli myös kaksi konserttiin kutsumaani kielipiiriläistä HAT-Kobesta. Gospelin ja yhdessä laulamisen ilo välittyi heillekin. |
Huomenna kotimaahan paluuseeni on tasan kaksi kuukautta! Ja tällä viikolla kummini viettävät 80-vuotispäiväänsä - lämpimät onnittelut!
