 |
| Valmiit laatikot odottamassa noutamista. |
Reilun viikon verran kodissa vallitsi melkoinen hässäkkä, kun tavarat kaivettiin esiin kaappien kätköistä ja pakattiin rahtilaatikoihin, ja tarpeettomia tavaroita kannettiin ulos. Omiin töihin keskittyminen oli vaikeaa ja yöunet jäivät tavanomaista lyhyemmiksi. Liekö siis ihme, että olin viikon jälkeen (ja olen edelleen) rättiväsynyt. Riittävän levon ja vapaapäivien puutteen tuntee heti nahoissaan. Vaikka Suomen työaikalakien mukaan lähetille kuuluu kaksi vapaapäivää viikossa, käytännössä vapaapäiviä on erittäin vaikea pitää. Työ on kokonaisvaltaista, ja kun toimisto sijaitsee kotona (minun tapauksessani makuuhuoneessa!), ovat työt aina läsnä. Erityisen raskaita ovat viikot, joihin tavallisen viikko-ohjelman lisäksi kertyy paljon muita menoja ja tehtävää kuten viime aikoina.
Rahdin lähettämisen lisäksi olen hoitanut sähköpostin välityksellä Suomeen paluuseen liittyviä asioita, sopinut vierailuajankohdista ja -ohjelmasta nimikkoseurakuntien kanssa, varannut aikoja paluuhaastatteluita ja terveystarkastusta varten, sekä ilmoittautunut kesän koulutus- ja lähettitapaamisiin. Asunto järjestyi muutamalla sähköpostiviestillä Taivaan lahjana, siitä on kiitollinen mieli. Tuntuu hyvältä tietää, että Suomessa on jo koti odottamassa.
Takana on myös ensimmäinen lähtöjuhla, Hanshinin alueen työntekijätapaaminen, jossa muistettiin uusia ja kotimaahan palaavia lähettejä. Kerroin lyhyesti kotimaanjaksoni ja ensi kesän paluusuunnitelmistani. Vaikka lyhyen puheenvuoron valmistaminen väsyneenä tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta, jäi tilaisuudesta kiitollinen mieli. Erityisesti väsymyksen hetkellä kaipaan puolisoa, jonka selän taakse voisi tarpeen tullen paeta. Kukaan ei olkaansa kohauta, kun perheenäiti jää kotiin, mutta sinkkulähetillä ei ole juuri valinnanvaraa, oli elämäntilanne sillä hetkellä mikä hyvänsä. Ja jottei kuva jäisi liian yksipuoliseksi, tiedän, että monet rouvat taas toivovat, että voisivat osallistua enemmän!
Jäljellä on vielä monet jäähyväiset. On ollut liikuttavaa huomata, miten pahoillaan monet ovat Suomeen paluustani ja helpottuneita saatuaan kuulla paluuaikeistani. Viime lauantaina sain kutsun vierailla suomioppilaani kodissa. Teimme yhdessä täytettyjä gyoza-nyyttejä. Japanilaiset ovat mestareita imemään vaikutteita muualta ja tekemään asioista oman versionsa. Gyoza ja raamen-keitto ovat alunperin kiinalaisen keittiön antimia, mutta niistä on tullut japanilaisten suosimia ruokia. Nyyttien rypyttäminen vaatii sorminäppäryyttä, ja vaikkeivät nyyttini olleet erityisen kauniita, makuun ulkonäkö ei onneksi ole vaikuta. Rypyttämisen jälkeen nyytit paistettiin ja höyrytettiin kuumalla levyllä, ja syötiin erityisen kastikkeen kanssa. Mukava kokemus ja ilta!
Muutama viikko sitten oli HAT-Koben ja Rokkoon saaren kirkkojen yhteisen hautapaikan käyttöönottojuhla. Huomenna on vuorossa jo kevään toinen kastejuhla jumalanpalveluksen yhteydessä!
Kiitos rukouksistanne!
