perjantai 4. tammikuuta 2013

Hyviä aikeita

Samoin kuin syksyisin, siirtymä uuteen vuoteen tarjoaa tilaisuuden tarkastella omaa elämää. Mitä muutoksia voisin tehdä, että jaksaisin työssä paremmin, olisin terveempi ja onnellisempi? Mielessä on nytkin nippu asioita, joihin tahtoisin panostaa enemmän kevään aikana. Usein on niin, että hyvistä aikeista huolimatta asiat tahtovat jäädä puolitiehen, valitettavasti. Mutta yritetään!

Japanissa keisari Akihito antoi lausuntonsa, jossa hän kehotti ihmisiä edelleen tukemaan lähes kahden vuoden takaisen luonnonkatastrofin uhreja. Suomessa presidentti Niinistö piti ensimmäisen uudenvuoden puheensa, jossa hän mm. kehotti ihmisiä miettimään, mistä voisivat luopua toisten hyväksi. Minua sykähdytti erityisesti hänen lopuksi toivottamansa Jumalan siunaus. Se on parasta mitä toiselle voi toivottaa.

Keisarillinen perhe. Kuva: lehtikuva.

En tiedä, tekevätkö japanilaiset uudenvuoden lupauksia. Sen tiedän, että useimmat käyvät temppelissä rukoilemassa onnea ja menestystä uuden vuoden liiketoimille ja yksityiselämään. Rukousten kuulemista tehostetaan köyden päässä olevaa kelloa kilistämällä ja uhriarkkuun heitettävillä rahalahjoilla. Onneksi Jumala kuulee rukouksemme ilman niitäkin. Hänen johdatukseen luottaen ja siunauksen varassa on levollista lähteä jälleen uuteen vuoteen.

Rukoilijoita temppelialueella. Kuva: lehtikuva.

Kahden viikon joululoma on tehnyt hyvää, kesä kun kului pitkälti muuton merkeissä. Japanilaisille tuskin kehtaan tunnustaa lomailleeni niin pitkään, heille jo viikon mittainen loma on pitkä. Tänään monet ovat päättäneet vuodenvaihteen ympärille sijoittuneet vapaansa, ja palanneet töihin helpottuneena. Pienestä pitäen ohjelmoituun arkeen tottuneena moni valitsee joutilaisuuden sijasta mieluummin työnteon. Me suomalaiset taidamme olla hieman eri maata. :)

Valtaisan väkimäärän vuoksi japanilaiset ovat tottuneita jonottamaan, ravintolaan, bussiin ja junaan, pankkiautomaatille, minne tahansa. Kärsivällisesti ja etuilematta, omaa vuoroa odottaen. Muistelin asiaa, kun odotin tänään verotoimistossa tunnin verran virkailijan luokse pääsyä, kutakuinkin hikeentymättä. Mitäpä sillä voittaisi? Tarkistutin veroprosenttini. Veroasiat on huomioitava niin Suomeen palattaessa kuin uudelle työkaudelle lähtiessä. Vaikka mielelläni viettäisin kesälomani Suomessa, verotussyistä on järkevää palata Japaniin kesäkuun lopussa.

Tapasin kaupungilla asioidessani sattumalta lukiokaverini. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia vuosien tauon jälkeen. Jäin miettimään, mihin elämä on kumpaistakin kuljettanut. Nuorena lukiolaistyttönä en uneksinutkaan elämästä Japanissa lähetystyöntekijänä. Mutta Jumala näki toisin. Vaikka se tie on tuonut tullessaan jatkuvaa ikävää sinne missä ei ole, rakkaista erossa oloa, yksinäisyyttä, väsymystä ja voimattomuutta, jatkuvaa uuden opettelemista ja itsensä voittamista, se on silti rikas ja antoisa tie. Tapahtukoon Jumalan tahto tänäkin vuonna elämässäni, mitä uusi vuosi tuokin tullessaan.

Sinun rauhasi anna mulle elon kohtalot kirkastain.
En mä pyytänyt tyyntä tietä, Sinun tahtosi tietä vain.