Uuden vuoden alkajaisiksi kävin piipahtamassa Suomessa. Olin joka tapauksessa aikeissa pitää viimeisen vuosilomaviikkoni matkustamalla jonnekin lyhyelle lomalle. Kotimaassa vietetyn vuoden jälkeen koin pitkälle syksyyn saakka eron läheisistäni raskaana, ja koska tiesin, että he eivät pääsisi käymään Japanissa, tuntui tärkeältä päästä tapaamaan heitä Suomessa. Viikon yhdessäolo teki hyvää, vaikka aikaerorasituksen vuoksi keho joutuukin koville. Niin koville, että vanhenin matkan aikana vuodella. ;)
 |
| Syntymäpäivälounaalla äidin ja siskon kanssa (kuvan ulkopuolella isä ja lankoni). |
Kotimaan pimeys ja hiljaisuus herätti ihmetystä. Japanissa aurinko nousee talvellakin jo aamukuuden maissa, kun taas Suomessa vasta 10 aikoihin alkoi päivä hiljalleen valjeta. Aurinko ei näyttäytynyt koko viikon aikana, ja luntakin satoi kunnolla vasta palattuani Japaniin. Joten sään puolesta Suomen kaamoksesta oli ilo palata Japanin auringonpaisteeseen! Toin mukanani paksupohjaiset sisäkengät, jotka pitävät lattiasta hohkaavaa kylmyyttä aiempaa paremmin loitolla. Enää ei sisätilojen viileyskään tunnu yhtä pahalta, kun jalat pysyvät lämpiminä. Japanilaiselle jalkoja tärkeämpää on pitää vatsanseutu lämpimänä, ja siksi monet käyttävätkin
haramaki-vatsanlämmitintä. Itsekin omistan sellaisen. :)
 |
| Läheinen Ashiyagawa-joki, taustalla Rokkoo-vuoret. Japanin talvi on valoisa. Auringonpaisteesta osaa talvella nauttia paremmin kuin kuumankosteassa kesäsäässä. |
 |
| Kukkaloistoa riittää talvellakin. |
 |
| Kunnon toppatakki on tarpeen, vaikkei päivälämpötila Kobessa laskekaan pakkasen puolelle. Kostea meri-ilma saa sään tuntumaan kylmältä. |
Kun Suomesta palatessani laskeuduin lentokenttäbussista Nishinomiyan asemalle, asema ja sen ympäristö olivat mustanaan ihmisiä. Syy oli läheisessä hyvän onnen Ebisu-jumalan temppelissä oleva vuosittainen tapahtuma. Uuden vuoden alkajaisiksi noin 1,5 miljoonaa ihmistä käy temppelissä varmistamassa itselleen hyvän onnen liiketoimissa ja rukoillakseen perheensä puolesta. Monella näyttikin olevan uusi onnen takaava koriste kädessä tai kassissa kotimatkalle lähtiessä.
Tulin surulliseksi ihmisiä katsellessani. Millaisessa hengellisessä pimeydessä moni tässä maassa elääkään. Saamme yhdessä rukoilla, että tänäkin vuonna usea japanilainen saisi tulla tuntemaan elävän Jumalan, joka kuulee rukouksemme ilman rahauhrejakin, ja jonka rakkaudelliseen johdatukseen ja huolenpitoon saamme luottaa kaikkina elämämme päivinä, niin hyvinä kuin raskaina.
 |
| Perjantaina 17.1. on Koben maanjäristyksen muistopäivä.
Kuvan patsas kaatui järistyksen voimasta ja pysähtyi osoittamaan aikaa,
jolloin järistys tapahtui (aamulla klo 05.46). Muistetaan Koben sekä
Koillis-Japanin järistyksessä läheisiään menettäneitä. |
