Takana on rentouttava loma. Olen saanut nauttia Suomen kauniista kesäsäästä, kiireettömistä päivistä, ruisleivästä ja grilliherkuista sekä läheisten seurasta yllin kyllin. Viileäksi ja sateiseksi muuttunut sää saa olon tuntumaan syksyiseltä, eikä maisemanvaihdos Japanin lämpöön tunnu yhtään hassummalta. Tukalimman jakson olen onnistunut välttämään, mutta päivälämpötila kipuaa +30 asteen tuntumaan vielä syyskuun loppupuolella saakka. Koska olen ollut Suomessa vuosilomalla, ei työtehtäviä ole ollut Ryttylässä olleita Lähettipäiviä lukuunottamatta. Oli antoisaa tavata ja vaihtaa kuulumisia eri työaloilla työskentelevien entisten ja nykyisten lähettien kanssa, ja saada eväitä työhön luennoilla ja raamattuopetuksista. Saimme myös yhdessä surra ja muistaa Afganistanissa surmansa saaneita lähettitovereita. Kantakoon heidän elämäntyönssä ja rakkautensa uhri hedelmää heidän kuolemansa jälkeenkin!
Syksyn työhaasteista kerron tarkemmin tuonnempana. Jo heti torstaina palaveeraamme kirkolla seurakunnan vastuuhenkilöiden kanssa, ja sunnuntaina säestän tuttuun tapaan jumalanpalveluksen. Syyskuun ensimmäisellä viikolla pyörähtävät niin seurakunnan toimintapiirit kuin lähetyksen vastuutkin käyntiin yhdellä rysäyksellä. Tulevaisuus on itselleni avoin, mutta onneksi Kaikkivaltiaan katse kantaa jo sinnekin, ja saan jatkaa matkaa hänen johdatuksessaan ja rakkaudellisen suunnitelmansa varassa. Sydän Taivaassa, mutta käsi tukevasti auran varressa suuntaan innolla kohti syksyn haasteita. Kiitos Sinulle, joka jaat matkan kanssani!
"Jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä." Fil. 3:13
Kiitos raamatunjakeesta, Sari!
