Viime torstai kului muuttopuuhissa. Minun ei onneksi tarvinnut muuttaa, mutta kevään aikana olen järjestänyt kotia ja siirrellyt omia tavaroitani sekä hankkiutunut eroon turhasta tehdäkseni tilaa kotimaahan palaavalle lähettiperheelle, jonka huonekalut ja tavarat on nyt varastoitu asuntooni. Muuttomiesten kantaessa tavaroita sisään, rukoilin mielessäni Jumalalta "tilaihmettä" kaiken mahduttamiseksi, ja lopputulos on vähintäänkin tyydyttävä.
Perjantaina oli puhti poissa pitäessäni viimeistä lasten englantia ennen kesätaukoa ja siivotessani lopuksi yksin kirkon. Lapset ovat käyneet ahkerasti tunneilla ja oppineetkin jotain - siitä on opettajalla hyvä mieli.
Lauantaina kokoonnuimme lähetyksen työntekijäjoukolla toivottamaan tervetulleeksi vuosien tauon jälkeen työalueelle palaavan Liivolan lähettipariskunnan. Samalla hyvästelimme kotimaahan vuodeksi palaavat Palmut ja Savoset. Tällä viikolla majoitin kodissani myös kotimaahan palaavaa Kylväjän Johanna-lähettiä, jonka kanssa olemme ystävystyneet ja tehneet mukavia reissuja yhdessä. Olo on haikea, kun läheisiä työtovereita palaa Suomeen. Onneksi pääsen pian itsekin lomalle kotimaahan omia rakkaitani tapaamaan.
Lähettitapaamisesta kiirehdin kuoroharjoituksiin ja keikalle. Illalla kotiin palattuani leivoin vielä kakun seuraavan päivän kirkkokahveilla syötäväksi. Joskus tuntuu, että haukkaan liian suuren palan "kakusta", vähempikin ohjelma riittäisi yhdelle päivälle.
Sunnuntaina oli HAT-Koben seurakunnassa sekä iloinen että haikea päivä. Jumalanpalveluksessa siunattiin tehtävään seurakunnan uusi pastori Arni Hu-kari, ja samalla hyvästeltiin edelliset työntekijät Anssi ja Kaarina Sa-vonen. Suuri joukko heidän kontaktejaan otti osaa jumalanpalvelukseen ja sen jälkeisille kirkkokahveille. Oma työpanokseni seurakunnassa jatkuu entisellään.
Kiitos Sinulle, joka kuljet rukouksin rinnalla! Ja kiitos Taivaalliselle Isällemme, joka johtaa ja varjelee elämämme lähtöineen ja tuloineen nyt ja aina.
Vapahtajamme siunaamaa virkistävää kesää!
