tiistai 1. syyskuuta 2015

Apu lähellä

Palasin perjantaina kesälomalta Japaniin. Menomatkalla Jumala järjesti minulle ihanan lahjan, kun minut korotettiin business-luokkaan. Se oli väsyneen matkaajan pelastus, sillä pelkäsin etukäteen, miten jaksaisin pitkän lennon Suomeen. Kyynelistä ei tahtonut tulla loppua, niin kiitollinen olin Taivaan Isälle hänen huolenpidostaan. Paluumatkan matkustin turistiluokassa, mutta vierustoverini osoittautui Himejissä asuvaksi kristityksi naiseksi, jonka kanssa oli mukava jutustella matkan aikana. Vaihdoimme yhteystietoja, ja ystävälliseen japanilaiseen tapaan hän pyysi ottamaan yhteyttä, jos liikkuisin hänen suunnallaan. Kukaties keväällä voisin käydä tervehtimässä häntä ja ihastelemassa Himejin linnan puiston kauniita kirsikkapuita?

Suomessa ollessa sain olla kuin "ellun kana" vanhempieni luona juuri tikkua ristiin laittamatta edes kotitöiden eteen. Olen ikikiitollinen rakastavista vanhemmista ja heidän huolenpidostaan. He antoivat minun levätä ja elpyä, ja yhdessä vietetyt hetket läheisten ja ystävien kanssa olivat kallisarvoisia. Lähteminen teki kipeää, jälleen kerran.



Pahin kuumuus on onneksi hellittänyt, mutta kosteus on edelleen korkea ja saa olon tukalaksi. Kaksi ensimmäistä yötä nukuin hyvin, mutta kaksi edellistä ovat jääneet lyhyiksi. Loman levännyt olemus tuntuu katoavan kuin hiekka sormien välistä. Kiitos jos muistat rukouksin! Juuri nyt olen niiden tarpeessa.

Lomalla ollessani yli puoli vuotta jatkunut asuintaloni julkisivuremontti oli onneksi saatu päätökseen ja yksi stressitekijä on poissa. Postilaatikkoni ei jostain kumman syystä auennut, mutta sain käsikopelolla ongittua suuren osan posteista, ja ystävällinen talonmies tilasi korjaajan paikalle. Kun yksi asia ratkesi, niin toinen ongelma ilmeni: iltapäivän voimakas ukkoskuuro katkaisi sähköt asunnostani. Yrityksistäni huolimatta sähkön pääkatkaisija napsahti yhä uudelleen pois päältä. Käytävästä sisään tullutta sadevettä pois lakaissut alakerran naapurini tuli onneksi avuksi ja soitti sähkömiehen paikalle. Itkin kuin vesiputos, sillä olin sopinut skype-treffit vanhempieni kanssa juuri sähkökatkon aikoihin; äidilläni kun on tänään syntymäpäivä. Vajaan tunnin odottelun jälkeen sähkömies saapui paikalle ja sai onneksi vian paikallistettua ja korjattua. Aiemmin keväällä sain apua WC:ssä olleeseen vuotoon toiselta naapurilta ja nyt toiselta.

Suomessa vietetyt viikot korostivat sitä, miten yksinäistä arkeni Japanissa vailla päivittäistä juttuseuraa on. Erityisesti vastoinkäymisten hetkellä toivoisin, että joku olisi jakamassa iskuja kanssani. Silti apu on ollut aina lähellä, kun olen sitä tarvinnut. Jumalan huolenpito on konkreettista enkä voi siitä kyllin kiittää.

Ennen sähkökatkoa sain onneksi valmiiksi uuden ystäväkirjeen. Pitkään mielessä muhineeseen ulkoasun uudistamiseen sain apua lähettisihteeriltäni Sarilta. Olen tulokseen ja uuteen Lähettipäivillä otettuun valokuvaan onnellisen tyytyväinen. Jos et vielä saa kirjettäni, ota yhteys Sariin, tiedot löytyvät sivun oikeasta reunasta. Saamme yhdessä olla viemässä apua ja evankeliumia lähelle ja kauas!