lauantai 4. kesäkuuta 2016

Jo joutui armas aika

Tänään Suomessa vietetään koulujen päättäjäisiä. Huomenna HAT-Koben seurakunnan jumalanpalveluksessa soitan rakkaan Suvivirren alkusoittona, tapa jota olen noudattanut usean vuoden ajan. Vaikka monet suomalaiset juhlapäivät jäävät ulkomailla asuessa vähemmälle huomiolle, on asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä ja joista haluaa pitää kiinni.

Katson netin välityksellä YLE:n uutislähetyksen lähes päivittäin. Uutisessa, joka käsitteli Saksassa asuvia turkkilaisia, haastateltiin miestä, joka kertoi Saksassa ollessaan olevansa identiteetiltään turkkilainen ja Turkissa käydessään saksalainen. Niin on varmasti omalla kohdallakin; Japanissa koen vahvasti olevani suomalainen ja Suomessa ollessa Japanissa omaksuttujen asioiden merkitys korostuu.

Ajisai eli hortensia kukkii parhaillaan. Japanissa kauniista kukista saa nauttia ympäri vuoden.

Toukokuu vilahti ohi ilman, että olisin kirjoittanut mitään - pahoitteluni siitä. Nyt en tiedä mistä päästä aloittaisin, kerrottavaa riittäisi, mutta kuvailen vain lyhyesti pääkohtia. Huhtikuu oli stressaava työnkuvan muutoksineen ja uusine vastuutehtävineen. Nyt on jännitys jo lauennut ja viikkorytmiin tullut taas rutiinia, tosin aina tuntuu riittävän uusia haasteita.

Edellisviikolla Raamattukoulun musiikkitunneille osallistui vakituisten opiskelijoiden lisäksi lähialueen seurakuntien työntekijöitä osana virkistystapahtumaa. Opiskelijoiden ottaessa vastuuta ohjelmasta siitäkin haasteesta selvittiin. Olen nauttinut yhteisistä lauluhetkistä ja saanut lisää varmuutta omaan ohjaajan rooliin. Kun joutuu ponnistelemaan, tapahtuu kasvua ja kehitystä, ja olen ottanut aimo harppauksia eteenpäin heittäytymiskyvyssä ja japanin kielellä toimimisessa.



Vielä tämän kuun loppuun saakka kierrän sunnuntaisin kolmea seurakuntaa säestämässä jumalanpalveluksen. Nishinomiyassa olen kerran kuussa vastannut pyhäkoulusta, ja sekin on ollut uusi, mielekäs haaste. On iloinen asia, että seurakunnassa on lapsiperheitä, ja pyhäkouluun osallistuu säännöllisesti 5-8 lasta.


Lapsityötä teen myös Awajin seurakunnassa, jossa alakoululaisten englannin ryhmä kielen ja raamattuopetuksineen on vastuullani. Vilkkaat, eritasoiset lapset haastavat opettajan taidot, ja koin rukousvastauksena, että eräs seurakuntalainen lupautui avukseni tunneille. Iloinen asia on, että raamattuopetuksen oppilaat jaksavat kuunnella keskittyneesti. On suurta saada kertoa lapsille Raamatun Jumalasta, joka on luonut kaiken ja ihmisen rakkautensa kohteeksi. Toivottavasti Sanan siemenet itävät ja kantavat ajallaan hyvää hedelmää!

Awajin seurakunta sai uuden kirkkorakennuksen muutama vuosi sitten.

Töiden ohessa olen valmistellut edessä häämöttävää kahden kuukauden jaksoa Suomessa ja sopinut seurakunta- ja piirivierailuja heinäkuulle. Vuosien tauon jälkeen pääsen osallistumaan Kansanlähetyspäiville 1.-3.7. Ryttylässä. Kun päivät edellisen kerran järjestettiin siellä vuonna 2007, minut siunattiin lähetystyöntekijäksi. Päivystän päivien aikana lähetysnäyttelyssä, tervetuloa tapaamaan ja juttusille! Muutaman vuoden tauon jälkeen saan taas esitellä kotikaupunkiani ja saaristoa japanilaisille vieraille, kun kaksi suomen kielen opiskelijaa on tulossa visiitille.

Kesäkuu on työntäyteinen ja voimat alkavat ehtyä ulkolämpötilan noustessa, joten kiitos, jos rukoilette voimia ja terveyttä. Olen nauttinut kauniista päivistä, lenkkeilystä, kuoroharrastuksesta ja torstaina pääsin seuraamaan ja kokeilemaan vihreän teen valmistusta ja nauttimista eli teeseremoniaa. Paljosta on kiitollinen mieli.