Kirsikankukkien lisäksi elämän hauraudesta ovat muistuttaneet Kumamotossa Kyuushun saarella olleet voimakkaat maanjäristykset. Niistä kaksi suurinta, torstain sekä lauantain vastaisen yön järistykset saivat oman kerrostalonikin keinumaan satojen kilometrien välimatkasta huolimatta. Selvisin molemmista säikähdyksellä, mutta televisio on välittänyt järistysalueelta joka päivä surullista uutiskuvaa sortuneista rakennuksista, teistä ja silloista, tuhoisista maanvyörymistä sekä evakuointikeskuksissa ja omissa autoissa majoittuneista alueen asukkaista. Lähes 50 ihmistä on saanut surmansa. Voimakkaat jälkijäristykset jatkuvat edelleen, ja vaikka apua on lähetetty alueelle, pula juomasta, ruoasta ja päivittäistavaroista sekä huoli ahdistavat ihmisiä. Rukoillaan ihmisten turvallisuuden ja läheisiään ja kotinsa menettäneiden puolesta sekä järistysten laantumista ja raivaus- ja avustustöiden etenemistä.
Tähän loppuun vielä lyhyesti omia kuulumisia: viime viikolla pidin ensimmäiset musiikin tuntini Raamattukoululla. Eniten jännitän sitä riittääkö kielitaitoni. Opiskelijat, joita on viisi, osoittautuivat mukaviksi ja innokkaiksi. Perjantaina pidin myös ensimmäisen englannin tunnin alakoululaisille Awajin kirkolla. Vilkas ryhmä haastaa kielen lisäksi luokanhallinnallisesti, mutta ensimmäisestä kerrasta jäi hyvä mieli. Jo kahtena sunnuntaina olen säestänyt HAT-Koben seurakunnassa ja sunnuntaina matkaan jälleen junalla ja bussilla Awajille.
Kaiken uuden ja luonnonmullistusten keskellä on silti rauha sydämessä: kaikki on "korkeemmas käres". Kiitos rukouksistanne!
