Jatkoajalla

Hyvää Ystävänpäivää! Kauppojen hyllyt ovat jo kuukauden päivät notkuneet tarjolle asetetuista suklaista, joita naiset ostavat ja antavat miespuolisille läheisilleen ja työtovereilleen. Juhlintatavat eroavat maasta toiseen. :) Olen kiitollinen ystävistäni Suomessa ja Japanissa. Vaikka tilaisuuksia tavata on harvassa, ovat yhteiset hetket kultaakin kalliimpia. Samalla iloitsen ja kiitän lähetysystävistä, jotka tukevat minunkin työtäni, monet jo lähetin uran alkumetreiltä saakka. Kiitos Sinusta ja Sinulle!

Helmikuun alkupäivinä tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun saavuin ensimmäiselle työkaudelle Japaniin. Sisätilojen kylmyys oli shokki, ja tunsin itseni avuttomaksi ja kömpelöksi niin kielen kuin kulttuurintuntemuksen osalta. Niistä ajoista on tultu pitkä askel eteenpäin! Silti kieli ja ulkomaalaisena vieraassa kulttuurissa eläminen ovat asioita, jotka väsyttävät edelleen. Jo viime kesästä lähtien olen pohtinut sitä mitä tehdä, kun nykyinen työkauteni päättyy heinäkuussa. Usean asian summana, jotka koen Jumalan johdatuksena, olen tullut tulokseen, että pidempi jakso Suomessa on tarpeen niin läheisteni kuin itseni takia. Paluu Japaniin jossakin vaiheessa ei ole poissuljettu, mutta näillä näkymin palaan kotimaahan ilman paluulippua.

Ensi kertaa sushilla yhdeksän vuotta sitten.

Asian kertominen paikallisille ystäville, seurakuntalaisille ja kuorokavereille on ollut raskasta, ja kyyneleet ovat virranneet useaan kertaan. Alunperin nykyisen työkauteni piti päättyä jo viime kesään, mutta suostuin lähetyksen pyyntöön pidentää työkautta vuodella. Nyt annettu "jatkoaika" tuntuu arvokkaalta ajalta, kun saan rauhassa prosessoida lähtöä ja kotimaahan paluuta.

Samalla arki rullaa eteenpäin. Tammikuussa Raamattukoulun opiskelijat, joita laulatan aina torstaisin, toimivat esilaulajina Nishinomiyan seurakunnan gospeljumalanpalveluksessa. Lukuvuosi lähenee jo loppua; valmistujaisjuhla on tämän kuun lopussa. Opiskelijoiden kasvua ja kehitystä on ollut ilo seurata, ja paikalliset seurakunnat saavat heistä uskonsa perusteet hyvin tuntevia ja osaavia vastuunkantajia.

86-vuotias Raamatun tutkija Nabetani-sensei kävi esittelemässä hepreankielistä Tooraa.

Talven kylmyys pitää vielä tiukasti otteessaan, ja ilman keskuslämmitystä sisälämpötila putoaa alle 10 asteen. Aamulla puen ylleni toppatakin, kun lähden kahvinkeittoon keittiöön, ja pianonsoitto kohmeisin sormin on haastavaa. :) Mutta runsas auringonvalo ja kylmyydessäkin kukkivat kukat tuovat iloa arkeen. Tätäkin kaikkea tulee varmasti ikävä!

Lunta taustalla häämöttävillä Rokko-vuorilla. Vuoria katsellessa mieleen palautuvat usein psalmin 121 sanat: "Minä kohotan katseeni vuoria kohti. Mistä saisin avun? Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan."

Luumupuu kukkii jo.

 Siunausta talvipäiviin!