keskiviikko 22. elokuuta 2007

Tasan kolme vuotta sitten...

...tänä samaisena elokuun iltana istuin lentokoneessa matkalla kohti tarunomaista miljoonakaupunkia, jonka tarkkaa väkilukua kukaan ei tiedä (arvio liikkuu 12-15 miljoonan välissä). Idän ja lännen risteyskohdassa oleva Istanbul oli kotini 10 kuukauden ajan.

Lähdin Istanbuliin suomalaislasten opettajaksi ja pienen luterilaisen seurakunnan kanttoriksi. Asia oli rukousvastaus, sillä edellisenä syksynä mennessäni Ryttylään raamattukurssille pyysin Jumalaa avaamaan uuden oven elämässäni, jos se olisi Hänen tahtonsa. Se oli. Ja miten kiitollinen olenkaan siitä! Vuosi Istanbulissa oli antoisa ja opettavainen. Ilman sen suomaa käytännön kokemusta lähetystyöstä tuskin olisin rohjennut hakea lähetyskurssille. Mutta sain huomata, että lähetystyöntekijätkin ovat tavallisia ihmisiä, hyvinkin erilaisia persoonia omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ja kaikille löytyy käyttöä ja paikka Jumalan valtakunnan työssä, sinulle ja minullekin!

Vaikka vuosi jätti hienot muistot ja kaipuun sydämeen, ei eläminen vieraassa maassa ja islamilaisessa kulttuurissa ollut aina helppoa. Väenpaljous, kaoottinen liikenne, meteli ja ilmansaasteet sekä outo kieli ja tavat vaativat kaikki sopeutumista. Kaikkeen tottuu. Käydessäni viime pääsiäisena Istanbulissa tapaamassa tuttuja kaupunki tuntui suorastaan kotoisalta! Vaikka sydämen tasolla kiinnityinkin maahan ja ennen kaikkea ihmisiin ja olisin voinut ajatella sinne paluuta pidemmäksikin aikaa, järki sanoo, että monestakin syystä Japani on minulle sopivampi työala. Aika Turkissa ei kuitenkaan missään nimessä mennyt hukkaan! Sain oppia paljon turkkilaisesta ja islamilaisesta kulttuurista ja kokea muutamia hienoja hetkiä raamatunhistoriallisilla paikoilla. Kävin mm. Efesoksessa sekä Kappadokiassa. Turkki on kaunis maa, jossa on paljon nähtävää. Historian siipien havina on käsin kosketeltavaa! Maalla on kristilliset juuret, josta yksi vaikuttavimpia muistomerkkejä on Hagia Sofian kirkko (nykyisin museo) Istanbulissa. Kun ottomaanit valloittivat Turkin, komea kirkko sai kylkeensä neljä minareettia ja muuttui moskeijaksi. Upeita mosaiikkeja kristillisine aiheineen on onneksi säilynyt aina tähän päivään saakka.

Nykyisin islam on kuitenkin hallitseva uskonto, ja sen vaikutus on läsnä kaikkialla. Näennäisestä uskonnonvapaudesta huolimatta kaikkien oletetaan olevan muslimeja. Jos paikallinen kääntyy kristityksi, se tietää lähes varmaa työpaikan menetystä ja jopa fyysistä uhkaa. Kuluneen vuoden aikana Turkissa on surmattu useita kristittyjä. Paljon on syytä siinä, että mediassa on lietsottu valheellista kuvaa lähetystyöntekijöistä, jotka kuvataan vieraan vallan vakoojiksi, joiden tavoite on saada poliittista valtaa ja hajottaa Turkin kansallista yhtenäisyyttä. Tarvitaan siis rukousta, että valheen verkot väistyvät ja sanoma synnit sovittaneesta ja ylösnousseesta Jeesuksesta löytää tiensä ihmisten sydämiin. Muistetaan rukouksin!