Tässä taannoin kiinnitin huomioni outoon siritykseen. Ensin luulin, että jossakin asuntoni pistorasiassa tai sähköjohdossa oli vikaa. Sitten paikansin äänen tulevan ulkoa. Alkuun luulin äänilähteen olevan jonkin paikallisen linnun tai oikeammin nälkäisten linnunpoikasten, ja lenkillä käydessäni tiirailin ylös puihin nähdäkseni linnunpesän ja vilauksen linnusta, joka aiheutti äänekkään sirityksen. Olin siis siinä luulossa, että äänen aiheutti lintu. Kunnes eräs kollegani kysyi, että olinko jo kuullut semin ääntä. Minua oli kyllä varoitettu paikallisesta hyönteisestä, jonka siritys saa aikaan uskomattoman mekkalan, mutten vielä tunnistanut sitä. Ensi kesänä tunnistan varmasti. :)Cicada eli japaniksi semi on siis heinäsirkantapainen hyönteinen, joka siipiä yhteen hieromalla yrittää houkutella itselleen puolisoa. Semi elää 7 vuotta maan alla, kunnes eräänä päivänä kuoriutuu kotelostaan, kiipeää puuhun, sirittää siellä jopa yli 100 desibelin voimakkuudella äänekästä kutsuhuutoaan, pariutuu ja kuolee noin viikon kuluessa. Trooppinen siritys jatkuu yötä päivää keskikesän ajan, ja kantautuu sisälle saakka. Onneksi nukun korvatulpilla...
Pienoinen lomastressi pukkaa päälle. Lomaläksyt eivät lopu tekemälläkään (tai siltä tuntuu), ja matkavalmistelujakin pitäisi tehdä. Huomenna yritän kirjoittaa vielä uuden ystäväkirjeenkin ennen Nojiriin lähtöä. Nyt lähden kirkolle treenaamaan sunnuntain virret, olen siis säestysvuorossa. Hikeä pukkaa, lämmön takia ja muutenkin!
