Aluksi näytti siltä, ettei kirkkoon tulisi juuri ketään. Jumalanpalveluksen jo alettua mattimyöhäisiä (joita aina löytyy) ripotteli paikalle niin, että kaikenkaikkiaan jumalanpalvelukseen osallistui 12 henkeä. Nishinomiyan seurakunta on siis todella pieni kuten useimmat Japanin seurakunnista ovat.
Ja kuinka kävikään? Saarnasta, joka yleensä on tulkattu suomeksi, pystyin poimimaan aika paljon sanoja - mitä siitä vaikka punainen lanka jäi löytymättä. :) Jos en nyt ihan sujuvasti niin keskustelin kuitenkin vierailevan sensein sekä monen muun kirkossa olleen japanilaisen kanssa - japaniksi tottakai! Sain kehuja nopeasta edistymisestäni. Vaikka kehuja on kiva kuulla, totuus on edelleen, että "mada mada desu" eli vielä on pitkä matka sujuvaan kielitaitoon. Onneksi auttavallakin kielitaidolla voi kommunikoida, kun vain ylittää henkisen kynnyksen ja antaa mennä. Olen saanut selkävoiton itsestäni, hurraa!
Kirkkokahveilla söimme erään seurakuntalaisen tuomaa herkullista sushia ja muita pikku-herkkuja eli "okasheja". Sainpa kotiinviemisiksikin vielä budoo:ita eli viinirypäleitä, jotka eräs toinen seurakuntalainen minulle lahjoitti.
Siunattua pyhäpäivän jatkoa!
Yksi Nishinomiyan kirkon kolmesta lasimaalauksesta, ne ovat virolaisen taiteilijan käsialaa.