Mutta Jumala näkee asiat toisin. Hänellä on varaa lähettää Suomesta saakka lähetystyöntekijä Japaniin vaikka vain yhden ihmisen tähden. Toinen jumalanpalvelukseen osallistuneesta ei-työntekijästä käy parhaillaan kasteopetuksessa. Jos Jumala suo, hänet saadaan jouluna liittää Taivaan Isän perheväkeen. Olla siis vähässä uskollinen, silloinkin kun näyttää, ettei tulosta synny, siinä haastetta niin meille täällä työskenteleville kuin teille työn tukijoille. Taivaallinen työnantajamme antaa kasvun ja sadon ajallaan!
Luottamusta kysyy myös kielenopiskelu, luottamusta siihen, että pian puolitoista vuotta jatkunut jokapäiväinen sanaston, kieliopin ja kanjien pänttääminen tuottaa tulosta ja opin kielen. Eilen kirkkokahveilla turhautti jälleen niin, että taistelin kyyneliä vastaan. Ymmärrän paljon, mutten vielä juurikaan rohkene osallistua yhteiseen keskusteluun. Vaikka kielitaitoni kehittyy toki koko ajan, se on aina vähäisempi kuin mitä toivoisin. Niin taitaa olla koko täällä työskentelyn ajan, joten riittämättömyyden tunteen kanssa on vain opittava elämään. Täällä ajassa kaikki on vajavaista, mutta kerran Taivaassa kaikki on täydellistä!
Viime viikko koulussa oli raskas, kun meitä oli jäljellä enää kolme opiskelijaa. Tänäänkin aamulla lähdin kouluun mielessäni vastaan haraten, mutta päivä sujui yllättävän mukavasti. On ilo joka päivä oppia uutta! Eikä koulussa opi ainoastaan kieltä, vaan paljon kulttuuriin ja tapoihin liittyviä asioita. Tänään esim. opin, että Japanissa täysi-ikäisyyden raja on 20 vuotta, ja vasta sen jälkeen voi aloittaa tupakoinnin. Japanissa tupakointiin julkisissa tiloissa on tähän saakka suhtauduttu paljon Suomea vapaammin, mutta tämän kuun alusta kansallinen rautatieyhtiö JR (Japan Railways) kielsi tupakoinnin junien laiturialueella. Senkin opin, että sairaalassa vieraillessa tuliaisiksi vietävä kukka ei saa olla juurellinen ruukkukasvi (leikkokukat käyvät kyllä). Kasvin juuri kuvaa taudin pitkittymistä ja sitä ei tietenkään toivota potilaalle.
Vielä kaksi viikkoa olisi jaksettava opiskella ja elää kosteassa kuumuudessa. Aamulla hymyilytti, kun puistosta kuului äänekästä, sähköistä siritystä useammasta puusta. Viime kesänä, kun ensi kerran kuulin semi-hyönteisen siritystä, etsin katseellani linnunpesää ja ihmettelin minkä linnun poikaset pitävät sellaista meteliä! Ja kotona kuulostelin oliko sähkörasioissa vikaa, kun semin ääni kantautui ulkoa sisälle avoimista ikkunoista. Nyt en enää mene lankaan! Oppia ikä kaikki. :)
Viime kesänä Nojirissa ottamani kuva kuolleesta semistä. Eilen löysin WC:stä samaa kokoluokkaa olevan torakan eli "gokiburin". Japanin eläinmaailma on rikas! :)