"Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa." San.16:9
On hyvä tehdä suunnitelmia ja ennakoida tulevaisuutta. Aina suunnitelmat eivät kuitenkaan toteudu, mikä herättää pettymystä ja huoltakin: miten asiat järjestyvät? Silloin ei auta muu kuin luottaa siihen, että Jumala näkee asiat laajemmin, eikä Hänen täydellisessä suunnitelmassaan tapahdu virheitä. Kun ovi sulkeutuu, ikkuna avautuu.
Työalamme ensi vuoden suunnitelmat elävät, ja se aiheuttaa päänvaivaa ja huolta. Rukoustuki on tervetullutta.
Pettymystä ja väsymystä oli ilmassa tänään jumalanpalveluksessakin, kun kirkkoon saapui työntekijöiden lisäksi vain yksi seurakuntalainen. Liekö väkeä verottanut parhaillaan vietettävä viiden päivän lomajakso "silver week", jolloin monet matkustavat sukulaisia tapaamaan tai ulkomaanlomalle.
Huomenna kansallista vapaapäivää hyödyntäen kirkolla järjestetään iltapäivällä gospelkonsertti. Rukoillaan, että kolmihenkistä paikallista Wings-yhtyettä saapuisi kuulemaan väkeä. Kutsuin konserttiin kahta tuttavaani, mutta pettymyksekseni sain kohteliaan japanilaisen "ei"-vastauksen, jossa vedottiin äkilliseen esteeseen. Menen siis yksin.
Taistelua ihmisten sydämistä ja herruudesta käydään kovin panoksin: sielunvihollinen ei tahtoisi, että evankeliumia julistetaan ja tekee kaikkensa estääkseen sen. Lähetitkin kokevat elämässään monenlaisia vastoinkäymisiä, jotka vievät aikaa ja energiaa varsinaiselta työltä, ja väsyttävät ja masentavat mielen. Rukouksianne tarvitaan!
Kuluneelta viikolta löytyy sentään ilonaiheitakin. Vietin mukavan perjantai-iltapäivän entisen Japanin lähetin Liisan ja hänen puolisonsa Iston kanssa. Herkullisen buffet-aterian äärellä vaihdoimme ajatuksia, ja teimme kävelylenkin Koben satama-alueella.
Rannan tuntumassa ollut pieni vihkikappeli oli yllätykseksemme auki, ja pääsimme vilkaisemaan sisään. Vain vihkikäytössä oleva kappeli oli sisältä kaunis, ja tunsin vihlaisun verratessani sitä oman kirkkoni karuun huonetilaan. Mutta toisaalta, ulkoiset olosuhteet ovat sivuseikka kunhan vain on paikka, jossa voidaan kokoontua Jumalan Sanan äärelle.
Tänään kävin kirkonmenojen jälkeen tervehtimässä lähettikunnan uusia tulokkaita Maria ja Danielia. On hienoa saada uusia lähettejä työntekijäjoukkoomme! Daniel aloittaa kieliopinnot samassa kielikoulussa, ja on mukavaa saada muita suomalaisia myös sinne. Kokemuksesta tiedän, että kodin kasaaminen lähes tyhjästä on iso ja rankka urakka kaiken muun maahansopeutumisen ynnä asioiden hoitamisen lomassa, joten heitäkin saa muistaa rukouksin!
Oma lähipäivien haasteeni on kirjoittaa todistuspuhe eli akashi japaniksi. Saimme sen tehtäväksi koulun kristillisen sanaston oppitunnilta. Hyvä ja tärkeä tehtävä se onkin, mutta iso haaste. Kuten paikalliset sanovat:"ganbarimasu!" eli suomennettuna yritän/tsemppaan. Onneksi ei tarvitse yrittää omin voimin, vaan saan pyytää apua ylhäältä päin!

