Loman jälkeisten energisten viikkojen jälkeen väsymys on vaihteeksi ollut seuralaisenani. Normaalin viikkorytmin lisäksi olen käyttänyt aikaa ihmisten tapaamiseen ja viestien kirjoittamiseen. Mukavatkin tapahtumat kuluttavat; pelkkä yhden sähköpostiviestin kirjoittaminen japaniksi vie paljon aikaa ja voimia. Mutta ihmisiä varten olen täällä. Elämä Japanissa on hektistä, mutta yritän ottaa aikaa levolle silloin, kun huomaan sitä tarvitsevani. Voimani loppuun kuluttaneena minusta ei ole iloa eikä hyötyä kenellekään.
Mietin välillä minua edeltäneitä perheettömiä naislähettejä; miten he mahtoivat elämän täällä kokea ja mitkä syyt pakottivat heidät palaamaan kotimaahan? Itse en vielä osaa sanoa oman urani pituudesta mitään - onneksi ei tarvitsekaan. Riittää, kun kuljen päivän matkan kerrallaan Jumalan huolenpitoon ja johdatukseen luottaen. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!
Eilen siivosimme muutaman työtoverin kanssa uusien työtovereidemme asunnon vastaanottamaan perjantaina maahan saapuvia tulokkaita. On mukavaa saada uutta verta työntekijäjoukkoomme - minäkin pääsen lopulta karistamaan harteiltani "uusimman tulokkaan" viitan. Muistetaan rukouksin Maria ja Danielia sekä heidän kahta pikkutyttöään, jotta lähteminen ja uuteen asettuminen sujuisi mahdollisimman pehmeästi ja kivuttomasti.
Siivoustalkoissa. Sain itse aikoinaan muuttaa valmiiksi siivottuun asuntoon, joten oli ilo tehdä sama palvelus uusille tulokkaille. Yhdessä tekeminen+puhdas koti=hyvä mieli!Tiistaina kokoontuu työalan johtokunta, jonka työskentelyyn pääsen uutena tutustumaan kotimaanjaksolla olevan työtoverin sijaisena. Kaikkea uutta sitä lähetystyössä oppiikin!
