Otsikon tervehdyksellä toivotetaan japaniksi hyvää uutta vuotta. Uusi vuosi on Japanissa tärkeä juhla; julkiset kulkuvälineet ja maantiet täyttyvät kotiseuduilleen matkaavista, yhdessä perheen ja lähisuvun kanssa syödään erityisiä uuden vuoden herkkuja ja käydään temppelissä ostamassa onnea tuottavat amuletit seuraavaa vuotta varten.
Tänään Nishinomiyan aseman vieressä olevan suuren temppelin läheltä purettiin viimeisiä kojuja, joista uuden vuoden juhlijat saattoivat ostaa pikkupurtavaa itselleen. Viime vuonna kävin itse ihmettelemässä väentungoksessa, mutta tällä kertaa vuosi vaihtui kohdallani koto-Suomessa kummityttöni 6-vuotispäivää juhlien.
Joulunaika ja loma kotimaassa läheisten seurassa virkisti, ja sain nauttia kunnon talvisäästä lumihankineen ja pakkasineen. Eilen palasin Japanin kotiini, aurinkoiseen ja lumettomaan Nishinomiyaan. Asunnossa oli kaikki kunnossa, mutta sisällä oli lämpöä vain +10 astetta. Sisätilojen viileys tekee paikallisesta talvesta kylmän!
Nopeasti olen jälleen päässyt arjen syrjään kiinni: kotiaskareet kaupassa käynteineen ja pyykinpesuineen on hoidettava ja työasiat raportin kirjoittamisineen, kirjanpitoineen ja suunnitteluineen on tehtävä. Huomenna saan tuntumaa siitä, millaista on opettaa suomen kieltä ulkomaalaisille. Vaikka opettaja olenkin, kokemusta suomen kielen opettamisesta vieraana kielenä minulla ei ole, joten uusi asia hiukan jännittää. Tänään tapailin jälleen virsien säveliä sunnuntain jumalanpalvelusta varten, ensi viikolla jatkuvat kieliopinnot ja suomi-opetus. Taas mennään!
PS. Tämä oli 200. blogijuttuni. Kirjoitustahti on vähitellen harventunut ja juttujen sävy hiukan muuttunut, mutta yritän edelleen jatkaa. Kuvasatoa joulunajasta seuraa myöhemmin...
