Tekemistä on ollut sopivasti. Normaaliin viikkorytmiin kuuluen olen tiistaisin kielikoulun jälkeen suunnitellut seuraavan päivän suomi-koulun opetustuokiot. Kun opetettavana on kaksi eri luokka-astetta, kahteen tuntiin mahtuu neljä erillistä oppituntia. Opetustuokioiden valmistelu- ja opetustyön lisäksi aikaa on kulunut oppikirjatilanteen selvittämiseen ja kirjatilausten tekemiseen. Ollessani opettajana Suomessa kirjatilauksiin ei juurikaan tarvinnut paneutua. Silläkin saralla olen saanut opetella uutta. Nishinomiyan kirkon kaapeissa oli paljon entiseltä suomalaiselta koululta tuotuja lastenkirjoja sekä opetusmateriaalia, jotka kävin lajittelemassa. Osa kirjoista pakattiin laatikoihin ja vietiin vintille odottamaan myöhempää käyttöä, ja osan toin kotiini koulukäyttöä varten.
Ensi viikolla täyttyy kaksi vuotta Japanissa. Se tietää sitä, että kielikouluaikani on virallisesti ohi (vaikka jatkankin opintoja työn ohessa), ja minulle myönnetään kirkon työntekijän asema. Se taas tarkoittaa sitä, että jumalanpalvelusten lisäksi osallistun enenevässä määrin HAT-Koben kirkon toimintaan mm. viikoittain kokoontuvaan raamattupiiriin ja lasten pyhäkouluun.
Huomenna käytän vielä hyväkseni kielikoululaiselle suotua mahdollisuutta vierailla muuallakin jumalanpalveluksissa. Käyn tapaamassa norjalaista lähettitoveria, jonka kanssa jaoin kielenopiskelun ilon ja tuskan lähes kahden vuoden ajan. Hänen uusi asuinpaikkansa ja seurakuntansa on Kobesta n. 150 kilometrin päässä sijaitseva Okayama. Lähden aamuvarhaisella niin, että ehdimme osallistua myös jumalanpalvelukseen. Viikon kuluttua HAT-Koben kirkon jumalanpalveluksessa on tiedossa pienimuotoinen työhön asettamisen seremonia. Täytynee alkaa valmistella puhetta... :) Olen itse helpottunut ja kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse muuttaa kielikoulun jälkeen, vaan saan jatkaa nykyisessä asunnossani.
Pyydetään yhdessä taitoa ja rohkeutta japanin kielellä työskentelemiseen vielä kovin vajaalta tuntuvalla kielitaidolla! Kiitos rukouksistanne ja rinnalla kulkemisesta!
Kotini lähellä sijaitsevan talon vieritse kulkiessani olen usein ihmetellyt ihmeen ihanaa tuoksua - keskellä talvea!
Nyt tiedän tuoksun lähteen: se on talvella ensimmäisenä kukkansa avaava "roubai"-puu. Sen paremmin tunnettuja ja myöhemmin kukkivia serkkuja ovat "ume" eli luumu ja "sakura" eli kirsikka.
"Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa? Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle." Jes. 43:19
