Tämän kuun alussa tuli täyteen kaksi vuotta Japanissa. Tiistaina, jos Herra suo ja flunssastani tokenen, menen viimeiselle kielitunnille kielikouluun. Vaikka tunnit päättyvät, ei se tarkoita, etteikö opiskeltavaa enää riittäisi. Haastavan ja rikkaan japanin kielen parissa työstettävää riittää niin pitkäksi aikaa kuin työvuosia siunaantuu! Jatkossa opiskelu ei kuitenkaan ole enää päätyöni kuten tähän saakka, joten omaehtoista opiskelua täytyy jatkaa kaiken muun ohessa. Laukussani matkaa pieni opaskirja junamatkoilla luettavaksi, WC:ssä asioidessani otan käteeni kanji-kirjan, vuoteessa luen kaksikielistä aikakauslehteä... :) Myöhemmin keväällä on aikomukseni vielä jatkaa opiskelua kristityn opettajan johdolla yksityistunneilla.Nyt on kuitenkin tullut aika keskittää voimavarat seurakuntatyön opettelemiseen. Viime sunnuntaina jumalanpalveluksen yhteydessä oli työntekijäksi asettamiseni. Vaikka jännitin tilannetta etukäteen, kaikki meni hyvin, ja sain kirkkokahveilla kuulla kiittävää ja rohkaisevaa palautetta kielitaidostani. Pidin todistuspuheen, jonka olin valmistanut syksyllä koulussa, ja vastasin kysymyksiin, joissa sitouduin kristilliseen uskoon ja sen opettamiseen Raamatun sanan mukaisesti. Lopuksi sain paikalliselta yhteistyökirkoltamme virallisen todistuksen työntekijäksi asettamisestani. Tämän kuun alusta alkaen olen siis HAT-Koben kirkon lähetystyöntekijä.
Työntekijäksi asettaminen HAT-Koben kirkossa 7.2.2010.Uuteen vaiheeseen siirtymisestä aiheutuva stressi ja jännitys, joka purkautui itkuna, on nyt lauennut. Olen jo osallistunut jumalanpalveluksen lisäksi kirkon säännölliseen viikkotoimintaan raamattu- ja kielipiireissä sekä lasten pyhäkoulussa. Suurta vastuuta ei minulle heti olla sysäämässä, vaan saan rauhassa opetella ja seurata kokeneiden lähettien työskentelyä. Vaikka olenkin nyt "Pendorin-sensei" (sensei=opettaja), tunnen oloni vielä kovin epävarmaksi niin kielitaidon kuin seurakuntatyön suhteen, ja tiedän, että edessä on paljon opeteltavaa. Olen kiitollinen siitä, että kasvulle annetaan aikaa.
Sain ihanan yllätyspuhelun Suomesta! Nimikkoseurakuntani Vaasan suomalaisen seurakunnan Riitta-lähetyssihteeri ja Maaria-lähetysteologi halusivat onnitella minua työntekijäksi asettamisen vuoksi. Molemmat ovat tulossa huhtikuussa Japaniin, ja olen iloinen siitä, että suunnitteilla on myös vierailu luokseni. Paula-ystävältä sain myös ihanan paketin, joka lohdutti syvimmällä epätoivon hetkellä. Samoin Vimpelin seurakunnan päiväkerhon väeltä saamani ystävänpäiväkortti ilahdutti mieltäni ja koristaa nyt jääkaappini ovea.
Lämmin kiitos kaikille teille eri tavoin työssä mukana oleville!
