Kadut ja ostoskeskukset ovat päiväsaikaankin täynnä iloisia koululaisten ääniä merkiksi siitä, että kouluvuosi on päättynyt ja lyhyt kevätloma alkanut. Japanissa työvuosi päättyy maaliskuussa ja uusi alkaa huhtikuussa. Ehkä juuri sen vuoksi itsemurhatilastot ovat huipussaan maaliskuussa. Moni väsyy rankassa uraputkessa tai ei kestä työpaikan menettämisen tuomaa häpeää. Kuka kertoisi heille, ettei ihmisen arvoa mitata sillä miten paljon hän tekee työtä tai miten menestyy elämässä?
"He etsivät tietä valoon maassa kyyneleiden. He saapuvat majatoon särkyneiden---" laulaa Pekka Simojoki. Kunpa täälläkin seurakunta saisi olla paikka, johon saa tulla elämän kolhimana ja toivonsa menettäneenä. "Tahdomme syliin, siihen syliin, jossa tuhat äitiä rakastaa, lempeästi keinuttaa." Siihen Taivaallisen Isän syliin lasken minäkin pääni ja itken itkuni. Kukaties huomenna vieraana on taas ilo.
Lopuksi vielä tunnelmia maanantailta, jolloin vietin mukavan päivän suomalaisseurassa Osakassa sijaitsevassa Universal Studios Japan:ssa.
Yliopistot olivat jo päättäneet lukuvuotensa, joten paikalla oli paljon opiskelijaikäistä väkeä. Kun maassa asuu 127 miljoonaa ihmistä, jonotusajat portilta alkaen joka kohteeseen olivat puolesta tunnista reiluun tuntiin (kesällä saa jonottaa vielä pidempään)!
Piirroshahmo Shrek poseeraa paikallisten kanssa.
Yksi parhaista kohteista, Hämähäkkimies.
Tytöt asianmukaisissa päähineissä. :)
Elokuviin liittyviä teemakohteita oli useita, mm. Jurassic Park.
Illan viimeinen ohjelmanumero: valoparaati.
Ressu ja Hello Kitty eli Kitty-chan.
Lopuksi oli tietysti otettava "kinenshashin" eli muistokuva.
Kaukohalaus lauantaina syntymäpäiväänsä viettävälle kummipojalle sekä läheisille, ystäville ja kaikille työssä eri tavoin mukana oleville!