Päivä Kiotossa

Vietin tänään mukavan retkipäivän Kiotossa, jossa kävin viimeksi vuosi sitten yhdessä luonani vierailleiden perheenjäsenten kanssa. Tänään retkiseurueeseen kuului kuitenkin lisäkseni kolme japanilaista nuorta naista - olin siis joukossa ainoa "gaijin" eli ulkomaalainen. Meitä neljää yhdistää kuitenkin monta seikkaa: olemme kastettuja kristittyjä, suurin piirtein saman ikäisiä ja itsellisiä naisihmisiä. Opin paikallisessa seurassa paljon, vaikken keskusteluun kovin aktiivisesti vielä kyennyt osallistumaan. Keskustelutaito kehittyy kuitenkin koko ajan, ja paljon opin pelkästään toisten puhetta kuuntelemalla ja toimintaa tarkkailemalla.

Reilun viikon verran kestävä sakuroiden kukinta alkoi jo olla ohi, tosin Ninnaji-temppelin harvinaisen sakuralajikkeen puut (pikkukuvassa ylhäällä) vasta availivat kukkiaan. Sakuratilannetta on viime viikot seurattu ahkerasti tiedotusvälineissä. Kotini lähellä sijaitseva kirsikkapuita täynnä oleva joenvarren puisto on aamusta iltamyöhään saakka ollut elämää täynnä lukuisten seurueiden viettäessä puiden alla kukkienkatseluapiknikkiä eli hanamia. Mekin ihastelimme asiaankuuluvasti kauniita puita, tosin retkieväiden sijasta söimme lounaan ravintolassa. Ruoka on paikallisille tärkeä asia: jos kerrot matkustaneesi jonnekin, ensimmäinen asia jonka japanilainen haluaa tietää on mitä söit ruoaksi. :) Alla kuvasatoa.

Näkymä ylhäältä Kiyomizudera-temppeliltä alas kaupunkiin on hieno.

Upein kukintavaihe oli jo monin paikoin ohi, lammen liepeillä olevat sakurat olivat pudottaneet terälehtiä lammen pinnalle.

Maiko eli geishaoppilas.

Vanhassa kaupunginosassa maikoja liikkuu runsaasti.

Kioto on kuuluisa lukuisista temppeleistä ja vanhoista rakennuksista, jollaisia riittää idyllisten kujien varrrella. Kiotossa riittää myös paljon turisteja ympäri vuoden!

Halutessaan autenttisen elämyksen, voi vuokrata itselleen päiväksi kimonon, laitattaa hiuksensa kauniisti ja käyskennellä ympäriiinsä vanhoilla kujilla ja puutarhoissa.

Apostolinkyydin lisäksi tarjolla olisi ollut myös mm. ajelua riksalla. Liikkuminen täpötäydessä ruuhkabussissa ei houkutellut, joten siirryimme kohteesta toiseen taksilla, jonka kyytiin istahdin ensimmäistä kertaa Japanissa oloaikanani. Paikalliset taksit on sisältä verhoiltu pitsisomistein. Pikantti yksityiskohta on myös kuljettajan pitämät valkoiset hanskat sekä itsestään avautuvat ovet.

Lounaan nautimme rauhallisessa japanilaisessa ravintolassa tatamilattialla istuen. Avoimista ovista oli näkymä puutarhaan ja vuorille.

Yhden hengen lounas. Japanilainen syö yhtä paljon silmillään kuin vatsallaan, ruoan kaunis esillepano on tärkeää.

Silmäilin vaivihkaa miten seuralaiseni toimivat osatakseni toimia oikein. :) Vaikka paikalliseen makumaailmaan totutteleminen on vienyt aikaa, voin rehellisesti sanoa, että lounas maistui hyvältä. "Oishikatta desu!"

Retkiseurueemme yhteiskuvassa.

Ensi viikolla saan muutamaksi päiväksi suomi-vieraita, kun nimikkoseurakuntani Vaasan suomalaisen seurakunnan Riitta-lähetyssihteeri ja Maaria-pastori saapuvat vieraikseni. On mukavaa esitellä heille työtäni ja elämääni Japanissa.

Siunattuja kevätpäiviä! (Näin jo ensimmäiset pääskyset, joten täällä on kai jo kesä...)