tiistai 27. huhtikuuta 2010

Uuden kirkkotilan avajaisissa

Sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeen ajelimme neljän hengen voimin juhlistamaan uuden kirkkotilan avajaisia Osakan laitamilla sijaitsevaan Kananin kirkkoon. Seurakunnan entisenä kokoontumistilana palvelleen omakotitalon viereen kohonnut kirkkotila oli pieni mutta kaunis. Seurakuntalaisille ja sen työntekijöille, paikalliselle Kawa-pastorille ja norjalaisille kirkolla työskenteleville läheteille, uusi kirkkotila oli suuri ilon ja kiitoksen aihe, johon oli helppo yhtyä. Onhan itsellänikin vielä tuoreessa muistissa oman työpaikkani HAT-Koben, jossa työ aloitettiin reilu puolitoista vuotta sitten, avajaiset. Nykyiseen kirkkotilana toimivaan liikehuoneistoon päästiin muuttamaan vuosi sitten.

Valoisaan kirkkosaliin mahtuu noin 30 henkeä. Eteisessä kengät jätettiin hyllylle ja jalkaan sujautettiin sisätossut eli slipat paikalliseen tapaan.

Musikaaliset lähettiperheen lapset soittivat alkumusiikin.

Pastorin ja kahden seurakuntalaisen muodostama kokoonpano esitti kaksi "tokubetsu sanbi":a eli laulua.

Muutama vuosi sitten pappisseminaarista valmistunut Kawa-sensei.

Alttarina palvelevan pöydän päällä oleva avonainen Raamattu.

Samanaikaisesti kun työ etenee, vastustus kasvaa. Viime vuodesta näihin päiviin saakka Kansain lähialueella yli 60 protestanttista kirkkoa on joutunut ilkivallan kohteeksi. Joka paikassa tekotapa (ja todennäköisesti tekijä) on ollut sama: yöllä ikkunasta on heitetty jauhesammutin sisään. Henkilövahingoilta on onneksi vältytty, mutta aineelliset tuhot ovat olleet ikävät. Pari viikkoa sitten Kobessa sijaitseva kirkkomme raamattukoulu joutui edellä kuvatun ilkivallan kohteeksi, ja tänään uutisissa kerrottiin saman tapahtuneen Osakassa sijaitsevassa kristillisessä lastentarhassa. Saamme muistaa tekijää rukouksin, ja kiittää evankeliumin etenemisestä vastustuksesta huolimatta.

"Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin." VK 600