Työviikko takana

Kun monilla viikon uurastus päättyy perjantaihin, minulla työviikko päättyy sunnuntaihin. Maanantai on vapaapäivä, ja silloin kerätään voimia taas uutta viikkoa varten. Kesäkuu oli ohjelmaltaan tiivis. Viimeiset viikot ennen kesäloman alkua ovat onneksi ohjelmaltaan hieman väljemmät. Englanninpiiri jäi kesätauolle kuun alussa aiemmin päättyneen suomikoulun lisäksi. Ensi viikolla käyn vielä viimeisellä japanin kielen tunnilla ja pidän viimeisen suomi-piirin ennen kesälomaa. Tavallisen opiskelun sijasta ohjelmassa on mm. mölkyn peluuta. :)

Kieliopinnot yksityistunneilla ovat olleet mielekkäitä, vaikka läksyjen teko seurakuntatyön ohessa on välillä tuntunut raskaalta. Kristityn opettajan johdolla olen ensin opiskellut katekismusta ja sen jälkeen kielioppia. Myöhemmin syksyllä on tarkoitus jatkaa vielä toinen yksityistuntirupeama.

Viime torstaina kouluun matkatessani sattui hauska tapaus: vaihtaessani junaa viereeni istui reipas eläkeläisnainen, joka alkoi puhella kanssani. Sitä tapahtuu vain harvoin, ja ilo lyhyestä juttutuokiosta oli molemminpuoleinen. Koen, että epäonnistumisten ja riittämättömyyden tunteiden vastapainoksi (joita riittää!) Jumala on hellinnyt minua rohkaisevilla kokemuksilla, jotka tekevät lomanjälkeisen työhön paluun hieman helpommaksi.

Kuluneiden päivien ja viikkojen tapahtumista muutama valokuva:

Kesäkuun lopussa Aotanin kirkolle kokoontui naisia neljästä eri seurakunnasta, joista yksi oli oma HAT-Koben työpisteeni. Jumalanpalveluksen jälkeisillä kirkkokahveilla jokainen seurakunta esittäytyi vuorollaan. Minun tehtäväni oli esitellä HAT-Koben kirkon toimintaa, ja selviydyin etukäteen valmistelemastani puheesta melko hyvin, mistä jäi kiitollinen mieli.

Viikko sitten pieni HAT-Koben kirkon sali täyttyi amerikkalaista Beverly Riversiä kuuntelemaan saapuneista kirkkovieraista. Joukossa oli paljon ensikertalaisia, ja koska konsertti oli istutettu jumalanpalveluksen sisälle, he pääsivät osallisiksi myös jumalanpalveluksesta. Tänään jumalanpalveluksessa oli vain vakiokävijöitä, mutta saamme yhdessä rukoilla, että konsertin kuulijat uskaltautuisivat kirkkoon uudemmankin kerran.

Tuoleja oli sijoitettava eteiseenkin, että kaikki saivat istumapaikan, kaikenkaikkiaan väkeä oli noin 50 henkeä. Jumalanpalveluksesta ja konsertista jäi myös kiitollinen mieli.

Beverly Rivers lauloi negrospirituaaleja ja omia gospellaulujaan taitavasti ja puhuttelevasti.

Konsertin jälkeen lounastimme vielä yhdessä Beverlyn ja hänen seuralaisensa kanssa. Kuva kertoo hyvin sen, miksi usein tunnen itseni täällä jättiläiseksi! Vaikken erityisen pitkä olekaan (172 cm), olen useimpia japanilaisia lähes päätä pidempi.

Sadekaudesta huolimatta harmaiden sadepäivien väliin mahtuu onneksi myös poutapäiviä. Yhdessä kristityn Miki-ystäväni kanssa kävimme miniristeilyllä Koben edustalla nauttimassa auringosta ja merituulesta.

Laivan kannella "maisemia" ihailemassa.

Kirkkaalla säällä etäällä voi nähdä maailman pisimmän riippusillan, Akashi-Kaikyoon sillan, mutta tällä kertaa se valitettavasti peittyi utuun. Silta yhdistää Koben Awajin saareen.

Koben satamassa oleva hotelli.

Huomenaamulla pääsen haistelemaan lentokentän tunnelmaa, kun saatan kotimaanjaksolle lähtevän kollegaperheen kentälle. Vielä viikko ja sitten on minun vuoroni lentää sinivalkoisin siivin lomalle Suomeen!