Kulunut viikko on ollut raskas. Normaalin viikko-ohjelman lisäksi kokoustimme työalan johtokunnan kanssa, kävin japanin kielen yksityistunnilla, ja osallistuin kaksipäiväisiin hautajaisiin.Torstai-iltana 85-vuotias HAT-Koben seurakunnan jäsen sai kutsun Taivaan kotiin. Japanissa hautajaiset järjestetään päivän varoitusajalla: siinä ajassa sukulaisille ja tutuille ehditään tiedottaa tapahtuneesta, hautaustoimiston avulla painetaan ohjelmat, varataan hautajais-ja tuhkauspaikka, valmistellaan vainaja viimeiselle matkalle, hankitaan lahjat hautajaisvieraille ja koristellaan juhlatila. Myös seurakunnan pastorille kuolinuutinen tietää intensiivistä työjaksoa omaisten tapaamisineen sekä puheiden ja ohjelman valmistamisineen.
Minä pääsin sentään vähällä, tehtäväkseni jäi vastaanottaa hautajaisvieraita eteisessä, pyytää heitä kirjoittamaan nimensä vieraskirjaan, ja ojentaa ohjelmalehtinen sekä kiitoslahja. Koska talvi on kylmimmillään, huomaavaiset omaiset olivat varanneet myös kairo-lämpölappuja vieraille jaettavaksi.
Hautajaiset olivat kaksiosaiset: hautajaisia edeltävänä lauantai-iltana oli muistotilaisuus ja tänään hautajaiset. Molemmat tilaisuudet olivat melko samankaltaiset; koska hautajaiset olivat kristilliset, ohjelmassa oli virsiä, Raamatunlukua, rukousta, papin puhe, omaisten puheita sekä kukkien lasku arkulle. Lopuksi avoin arkku täytettiin kukkasilla ennen tuhkattavaksi vientiä.
Tilaisuudet olivat kauniit ja mikä hienointa: kristinuskon ydin ja iankaikkisen elämän toivo olivat kirkkaasti kuultavilla myös monille paikalla olleille ei-kristityille sukulaisille ja ystäville. Saamme jättää Yoshihiro-sanin, joka eläessään innolla osallistui jumalanpalveluksiin, Jeesuksen huomaan ja pyytää taivaallista lohdutusta suremaan jääneille, erityisesti Kieko-puolisolle ja kolmelle lapselle.
Raamattukoulun kappeli oli koristeltu upein kukkalaittein. Jeesuksen opetuslapsille lausumat sanat oli vainaja itse valinnut luettavaksi: "Älköön sydämenne olkoon levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. --Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen." (Joh. 14:1,3) Perjantai-iltana klo 23 aikaan olin juuri sammuttamassa valoja, kun varoittamatta sänky alkoi heilua ja vaatekaapin ovet kolista maanjäristyksen voimasta. Voimakkuudeltaan 3.6 Richterin asteikolla ollut järistys ei onneksi aiheuttanut vahinkoa. Kaikki oli ohi muutamassa sekunnissa. Kun vastaava tapahtui ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten, en edes osannut pelätä, mutta nyt säikähdin hieman. Tänäänkin maankuori tärähti; useimmat järistykset ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niitä edes huomaa.
Rukouksiinne kätkeytyen!
