lauantai 28. toukokuuta 2011

Säpinää sadesäässä

Alakerran naapuri on viime viikot harjoitellut ahkerasti milloin myöhään yöllä, milloin varhain aamulla perinteisen japanilaisen kielisoittimen - samisenin - soittoa (liekö jokin esiintyminen tiedossa?). Tänään havahduin alakerrasta kantautuviin säveliin jo ennen seitsemää, mutta jatkoin unia ja nukuinkin poikkeuksellisen pitkään. Pariin viime viikkoon on mahtunut ohjelmaa tavanomaista enemmän, joten pitkät yöunet olivat paikallaan. Eräässä mielessä "nukuin onneni ohi", sillä sade sotki aikeeni lähteä aamulenkille. Sadetta onkin tiedossa runsaasti seuraaviksi viikoiksi eteenpäin, koska Japanin viides vuodenaika - sadekausi - alkoi poikkeuksellisen varhain.

Japanissa sataa paljon. Siksi japanin kielessä on yli 40 sadetta kuvaavaa sanaa voimakkuuden, laadun ja ajankohdan erottelemiseksi. Säätiedotuksia seurataan tarkasti, ja niissä kerrotaan milloin on otollinen aika ulkona tapahtuvalle pyykinkuivatukselle. Melko takuuvarmasti kaikki ovat sadepäivinä varautuneet sateenvarjoin. Viime kesältä muistan erään päivän, jolloin äkillinen rankkasade pääsi yllättämään minut ja monen paikallisenkin. Sateenvarjot tekivät silloin hyvin kauppansa niitä myyvissä liikkeissä!

Kuluneella viikolla paikallisen muuttofirman työntekijä kävi arvioimassa tavaramääräni, ja sovimme muuton ajankohdasta ja yksityiskohdista. Kahden ystävän avulla hintakin saatiin lopulta tingattua kohtuullisen edulliseksi, ja sain kaupanpäällisiksi kilon kallisarvoista riisiä. Nyt tatamihuoneen nurkassa odottaa pino muuttolaatikoita. Pakkausurakan aioin aloittaa vasta myöhemmin, sillä muuttoon on aikaa vielä kuukausi. On kuitenkin hyvä sopia asioista etukäteen, ja ensi viikolla aion soittaa läpi sähkö-, kaasu- ja vesifirmat ja sopia jakelun lakkautuksesta. Puhelimessa asiointi japaninkielellä on tähän saakka tuntunut isolta, pelottavaltakin haasteelta. On mukava huomata, että rohkeus kielenkäytössä on kasvanut vähitellen.

Keskiviikon englannin kielen opintopiirin raamattuopetushetkestä vastasi tällä kertaa Suomesta saapunut neljän hengen aktiotiimi. He esittivät puhuttelevan "Maski"-pantomiimin ja yksi heistä piti lyhyen todistuspuheen - japaniksi! Pantomiimissa henkilö vaihtoi kasvoille aina uuden, vastapuolen tunnetilaa myötäilevän naamion. Japanissa yleisin maski on hymyn ja kohteliaisuuden naamio, jonka alle todelliset tunteet kätketään. Tiimiläiset huolehtivat myös tuhansien mainoslehtisten jaosta kirkon ympäristön taloihin. Lehtisissä mainostetaan kirkon toimintaa sekä ensi kuussa olevaa konserttia. Saamme yhdessä rukoilla, että mainosten kautta uusia kävijöitä saataisiin mukaan.

Viime viikolla eräs uusi henkilö aloittikin suomen kielen opinnot alkeisryhmässäni. Eläkkeelle jäänyt lukion opettaja kertoi olleensa 50 vuotta sitten kirjeenvaihdossa suomalaisen kanssa, ja kipinän kielenopiskeluun kyteneen siitä saakka. Nyt eläkkeellä opiskelulle on aikaa ja haaveissa Suomen matka. Raamattua mies ei ole aiemmin lukenut, mutta eilen hän sai Uuden Testamentin sekä japanilaisen kristityn kirjailijan, Ayako Miuran, kirjoittaman kirjan kotiinviemiseksi - rukoillaan, että ne myös tulisivat luetuiksi ja sanoma puhuttelisi.

Tällä viikolla olen myös valmistellut kesän Kansanlähetyspäivien lähetysnäyttelyn  Japani-osastoa; koonnut muilta läheteiltä valokuvia, muokannut kuvatekstejä ja rukousaiheita, valmistanut materiaalia, ja lähettänyt valmiita tuotoksia Suomeen. Käykäähän tutustumassa myös lähetysnäyttelyyn ja basaariin, jos kesän juhlille osallistutte!

Suomi-koulua on tämän kevään osalta jäljellä enää muutama kerta. Kuluneella viikolla otimme "viralliset" koulukuvat muistoksi, alla niistä muutama. Viime vuonna oppilaita oli neljä, tänä vuonna kolme ja ensi syksynä kaksi. Laskevan trendin jälkeen oppilasmäärä tulee kuitenkin kasvamaan, kun useamman perheen lapset saavuttavat kouluiän.

Suomi-koulu lv. 2010-2011. Vasemmalta: Benjamin (2.lk), Ulla-ope, Johannes (2.lk), Iida (4.lk) sekä Mirva-kouluavustaja.

Kerran viikossa olevassa Suomi-koulussa syvennytään suomen kielen, kulttuurin, ympäristö- ja luonnontiedon sekä historian opiskeluun suomalaista opetussuunnitelmaa noudattaen. Kun viikoittain käytettävissä on vain kaksi tuntia, on opiskelu rajattava olennaiseen. Teen parhaani, että lähettilapset säilyttäisivät kiinnostuksen omaa kotimaataan kohtaan ja omaksuisivat hyvät taidot myös äidinkielessä. Kun oman kotimaanjaksoni vuoro koittaa vuoden päästä, sijaisekseni tarvittaisiin opettaja (lv. 2012-2013). Siinäpä tärkeä rukousaihe työn alle jo nyt, ja sanaa voi levittää eteenpäin sopivan opettajan löytymiseksi!

Tässä kuvassa lisäksi tärkeät taustajoukot: Pietari (6v.) sekä Susu-äiti, joka on huolehtinut koulukyydityksistä - suurkiitos avusta!