maanantai 12. joulukuuta 2011

Maassa maan tavalla

Pian täyttyy neljä Japanissa vietettyä vuotta. Vaikka olo on koko ajan muuttunut kotoisammaksi, ja ulkonäöltänikin kuulemma muistutan jo japanilaista, en olisi koskaan uskonut laittavani kasvoilleni paperista maskia, jollaisen Suomessa näkee lääkäreiden ja sairaanhoitajien kasvoilla. Vaan toisin kävi! Täällä Japanissa maskit kuuluvat katukuvaan erityisesti talvella, kun flunssa-aika on pahimmillaan. Japanilainen käyttää maskia yhtä lailla varoakseen tartuttamasta toisia kuin välttyäkseen itse sairastumasta. Olisi siis pitänyt turvautua maskiin jo aiemmin...

Sairastan flunssaa nyt toista viikkoa. Olen tehnyt parhaani lääkitäkseni tautia kotikonstein napsimalla Suomesta tuotuja särky- ja paikallisia flunssalääkkeitä, sekä juomalla runsaasti lämmintä. Äänen käheys ei silti ota parantuakseen, ja nyt alkaa olla jo hätä käsillä, sillä ensi lauantaina harrastekuorollani on joulukonsertti.

Lääkärissä en ole vielä käynyt, mutta tänään tein sen, mitä japanilaiset tuttuni suosittelivat eli ostin paperisia maskeja, joihin kiinnitettyjä yrttityynyjä nyt hengittelen kotioloissa. Vähän niin kuin höyryhengitystä ilman höyryä. Unohdin kaupassa käydessäni ostaa sipuleita, muutoin olisin ensi yöksi laittanut vielä sipulisukat jalkaan. :) Joka tapauksessa toiveeni on, että lauantaina olisin jo laulukunnossa. Ainakin kaksi kielipiiriläistä HAT-Koben seurakunnasta on tulossa konserttia kuuntelemaan, toinen heistä osallistuu gospel-konserttiin ensi kertaa elämässään. Pyydetään yhdessä, että joulun ja kristinuskon sanoma saisi välittyä laulujen kautta!

Tähän väliin muutama kuva parin viikon takaiselta retkipäivältä.

Kävin ystävieni kanssa Kioton Arashiyamassa ihailemassa kauniita ruskan värejä. Liikkeellä oli "muutama muukin" retkeilijä, mikä ei tosin kuvasta välity.

Lounaan jälkeen vietimme hauskan parituntisen askartelutyöpajassa, jossa minä ja Mayumi-san päällystimme kolme erikokoista purkkia japanilaisella paperilla.

Chii-san esittelee valmisteilla olevaa lampunvarjostinta.

Mukavasta retkipäivästä huolimatta viime viikot ovat olleet hieman mollivoittoisia. Lämmin syksy on vaihtunut kylmäksi talveksi, ja asunto on sisältä kuin jääkaappi. Kylmyys ja lähestyvä joulunaika ovat lietsoneet kytevää koti-ikävää, ja monet alakuloiset ajatukset ovat risteilleet päässä. Iloa ja lohtua olen saanut niistä joulutervehdyksistä, joita posti on tuonut - lämmin kiitos! Vaikka työtehtäviä on ollut syksyn aikana sopivasti, henkinen kuormitus omassa korvien välissä on palauttanut stressiperäistä vaivaa, joka huolestutti viime keväänä. Joulu on kiireistä aikaa monine tilaisuuksineen. Samalla on kuitenkin ilo valmistautua seurakunnassa juhlimaan Vapahtajan syntymää. Lapset hiovat joulukuvaelmaa ja lauluryhmä joululauluja esityskuntoon.

"Nyt loistaa kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva. Oi, kohta meille kuningas jo syntyy tallissa." VK 13:3