Aikaisin aamulla

Eilen sunnuntaina suljin kodin ulko-oven perässäni poikkeuksellisen varhain, jo ennen puolta kahdeksaa. Matkasin nimittäin Honshun ja Shikokun saarten väliin jäävälle Awajin saarelle, jossa yksi Länsi-Japanin Ev .lut. kirkon ja lähetyksemme perustamista seurakunnista sijaitsee. Toisin kuin Suomessa, jossa kadut ovat lähes autioita sunnuntaiaamuisin, japanilaiset lähtevät liikkeelle aikaisin - asia jota edelleen jaksan hämmästellä! Junassa ja bussissa moni jatkoi vielä lyhyeksi jääneitä yöunia torkkumalla penkin selkänojaa tai vieruskaveria vasten. Itsekin olen muutaman kerran istunut tällaisen "nuokkujan", jonka pää on uhkaavasti kallistunut olkapäätäni vasten, vieressä. :)

Laukussa leivän ja piimän sijasta jumalanpalveluksen virsien nuotit sekä konbinista (= convenience store) evääksi ostettu kahvitölkki ja voileipä nousin Koben keskustassa Sannomiyassa bussin kyytiin, joka kiidätti minut reilussa tunnissa naapurisaarelle Sumoton kaupunkiin. Matkalla ylittyi lähes 2 kilometriä pitkä Awaji-Kaikyo -silta, joka yhdistää Honshun ja Awajin saaret. Awajin saaren puolella näkyi paikoitellen lunta kylmän yön jäljiltä.

Kielikouluaikana vierailin useamman seurakunnan jumalanpalveluksissa, mutta siitä lähtien, kun pari vuotta sitten aloitin seurakuntatyön, olen lähestulkoon aina osallistunut kirkonmenoihin omalla työpaikallani HAT-Koben seurakunnassa. Siksi tuntui virkistävältä osallistua vaihteeksi toisen seurakunnan jumalanpalvelukseen, ja palvella sielläkin musiikin lahjalla säestämällä virret. Awajin seurakunta on kasvanut viime vuosina siinä määrin, että nykyinen kirkkotila on käynyt ahtaaksi. Iloitsin erityisesti siitä, että jumalanpalveluksessa oli mukana monta miestä! Seurakunta on ostanut tontin uutta kirkkorakennusta varten, mutta rakentamista varten tarvittava rahoitus puuttuu vielä. Voimme yhdessä muistaa kirkkorakennusprojektia rukouksin.

 

Jäljellä olevan ajan ennen Suomeen paluuta vierailen kerran kuussa Awajin seurakunnassa antamassa säestys- ja englanninpiirin vetoapua. Toisin kuin HAT-Kobessa, jossa työntekijöitä on useita, Awajilla seurakunnan toiminnan pyörittäminen on lähestulkoon kokonaan Nummelan työntekijäpariskunnan harteilla. Apu on siis tervetullutta, ja samalla saan itse vielä kokea ja oppia uutta työkauteni loppusuoralla. Seuraava käynti on jo kahden viikon päästä maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin osallistun myös englanninpiiriin ja pidän sen raamattuopetushetken.

Vapaapäivästä huolimatta tänäänkin oli pakottauduttava ylös sängystä jo hyvissä ajoin ennen kello yhdeksältä alkanutta palotarkastusta. Palotarkastaja tarkisti kaikissa huoneissa olevat palovaroittimet ja huoneiston palosammuttimen. Kaikki oli kunnossa.

Aamuheräämiset ovat muuttuneet huomattavasti miellyttävämmiksi, kun opettelin käyttämään ilmalämpöpumppulaitteen ajastin-toimintoa. On ihanaa nousta jääkylmän huoneen sijasta jo valmiiksi lämpöiseen tilaan. Miten tulen riemuitsemaankaan Suomen keskuslämmityksestä!

Talven selkä on onneksi kohta taittumassa. Kevääntulo on tänä vuonna hieman myöhässä viileän sään vuoksi, mutta kohta ume eli luumu kukkii, ja sen jälkeen sakura eli kirsikka. Kukkaloistoa odotellessa!

Huomenna on lähetyksen vuosikokous. Työntekijäjoukkomme on pienentynyt hälyttävästi, ja vastuutehtävät kuormittavat yhä enemmän lähettejä. Itsekin kamppailen välillä erilaisten tehtävien hoitamiseen tarvittavan ajan löytämiseksi normaalin viikkotyön ohessa. Kiitos, jos muistatte myös meitä lähettejä!