Jo joutui armas suvi ja sadekausi

Japanin viides vuodenaika, sadekausi, alkoi eilen, kerrottiin uutisissa. Viime vuonna sadekausi alkoi peräti 17 päivää aiemmin, joten tänä vuonna olemme saaneet nauttia ihmeellisen pitkään jatkuneesta, ihanasta kevätsäästä. Se on helpottanut elämistä ja työntekoa. Eilen satoi koko päivän, ja vaikka tänään sade on tauonnut, raskaat, harmaat pilvet peittävät Rokko-vuoret ja sinitaivaan näkyvistä. Kosteusprosentti on jo melko korkea, ja se saa ihon nihkeäksi ja hiukset pörröön (ainakin minulla). Pyykin kuivuminen kestää pitkään, ja viimeistään nyt kosteutta keräävät pienet laatikot on syytä sijoittaa komeroihin ja huoneen nurkkiin imemään sisätiloista ei-toivottua hometta aiheuttavaa kosteutta.

Suomeen paluuseen on enää/vielä kuukausi, miten sen nyt ottaa. On päiviä, jolloin toivoisi jo olevansa Suomessa ja päiviä, jolloin toivoo, ettei tarvitsisi lähteä. Yhtä aikaa iloista ja haikeaa, kuten toiselta työalalta kotimaahan palaavat lähettikollegat kirjeessään kirjoittivat. Arkeni on ollut yli neljä vuotta elämää Japanissa, ja niin vieraalta kuin kaikki aluksi tuntuikin, maasta on tullut koti ja monista sen asukkaista läheisiä ihmisiä, joita jään kaipaamaan. Muutos, mieluinenkin, on aina hiukan stressaava. En tiedä, mitä tunnen tai miten käyttäydyn Suomeen palattuani, tunnenko oloni heti kotoisaksi vai huomaanko vieraantuneeni suomalaisesta elämäntavasta. Uskoisin, että jokakesäiset lyhyet lomamatkat Suomeen auttavat siinä, ettei hyppäys tunnu niin suurelta. Ovatko Japanissa vietetyt vuodet muuttaneet minua ja ovatko läheiseni myös muuttuneet? Olen kiitollinen, jos muistatte myös näitä tunneprosesseja, joita lähetti käy läpi. Monet käytännönasiat ovat jo järjestyneet hienosti.

Alla kuvasatoa viime viikkojen kohokohdista.

Helluntaina jumalanpalveluksen yhteydessä oli nuoren naisen kaste. Muutama vuosi sitten hän huomasi kirkon ohi kulkiessaan mainoksen kielipiiristä ja aloitti kieliopinnot kirkolla. Samalla hän sai ensi kertaa kuulla evankeliumin kielipiirin päättävässä raamattuhetkessä. Viime kesäinen lomamatka Suomeen sai naisen lopulta ajattelemaan kristityksi tulemista. Nyt hän on aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Suuri kiitosaihe!

Siskokset Herrassa. Vasemmalla oleva Miki-ystäväni kävi myös viime kesänä Suomessa, tosin eri aikaan kuin Keiko. Esittelin heidät syksyllä toisilleen, ja Suomen matkasta löytyi heti yhteinen puheenaihe. Kuultuaan, että Keiko vastaanottaa kasteen, ystäväni halusi osallistua tilaisuuteen. Kuvasta käy hyvin ilmi se, miksi usein tunnen itseni jättiläiseksi Japanissa...

Kaverukset. Oikealla oleva Tomoko opiskelee kirkolla suomen kieltä ja osallistuu jumalanpalveluksiin ja kuoroharjoituksiin. Hänenkin kastekoulunsa alkaa olla loppusuoralla, kahden viikon päästä on vuorossa hänen kasteensa! Tuskin voisin parempaa lähtölahjaa saada!

Helluntaina iltapäivällä lauloimme Rejoice-kuoron kanssa tapahtumassa, jossa pääpuhujana toimi japanilais-amerikkalainen pastori Arthur Hollands. Maaliskuussa hän aloitti ensi syksyyn saakka ulottuvan kävelytaipaleen halki Japanin kolmimetristä, pyörällistä ristiä kantaen. Matkalla syntyy paljon merkittäviä kohtaamisia ja keskusteluja kiinnostuneen ohikulkijan pysähtyessä kysymään ristin merkitystä. Silloin on helppoa kertoa Jumalan ihmeellisestä rakkaudesta meitä jokaista kohtaan.
Olen kiitollinen kaikista Rejoice-kuoronkin kautta tapaamistani ihmisistä ja tilaisuuksista, joissa olen saanut olla mukana.

Viime sunnuntaina säestin jumalanpalveluksen viimeistä kertaa Awajin seurakunnassa. Sain kiitollisilta seurakuntalaisilta lahjaksi kauniin kukkakorin. Jäähyväisten jättäminen ei tunnu niin haikealta, kun suunnitelmissa on palata jatkamaan työtä ensi kesänä.

Huomenna jumalanpalveluksen sisällä minikonsertoi Itä-Fukuyaman kirkolla harjoitteleva Hanna-gospel -kuoro. Kuoronjohtajan lisäksi vain yksi kuorolaisista on kristitty. Sama suhde on monissa muissa japanilaisissa gospelkuoroissa. Saamme yhdessä pyytää, että laulujen sanat saisivat muuttua todelliseksi sydämen lauluksi ajan myötä. Huomista konserttia kuuntelemaan on tulossa kaksi ei-kristittyä Rejoice-kuorokaveriani. Pyydetään yhdessä, että laulut saisivat koskettaa ja hoitaa jokaista kuulijaa ja esiintyjää. Oma pieni HAT-gospelryhmämme laulaa Hanna-gospelin kanssa kaksi laulua.

Rakkaalle isälleni lämpimät syntymäpäiväonnittelut Suomeen!

Siunattuja suvipäiviä ihan jokaiselle!