Enää yksi yö ja sitten ensimmäinen työkausi on päätöksessä. Asunto on puunattu ja matkalaukku pakattu. Takana on monet lähtöjuhlat ja jäähyväiset niin seurakunnassa kuin harraste- ja ystäväpiirissä. Minua on hemmoteltu pienillä lähtölahjoilla ja toivomuksilla, että palaan ensi vuonna. Niin toivonkin tapahtuvan, jos Herra suo. Eilen vietimme vielä viimeistä lähtöjuhlaa lähetyksen naisten kesken. Työtä jää jatkamaan pieni, mutta innokas ja taitava nuorten lähettien joukko. Siihen kokemusta tulee tuomaan sijaisekseni saapuva Kirsti-opettaja, jolla on takanaan pitkä lähettiura Etiopiassa. Oma suruprosessi on täytynyt käydä läpi kaikesta siitä, minkä joutuu jättämään Japaniin. Nyt olo on kuitenkin rauhallinen ja mieli suunnattu kohti Suomea, kaikkea sitä hyvää, minkä aika kotimaassa voi antaa.
Kiitos kaikille teille, jotka olette kulkeneet rukouksin rinnalla. Ne ovat kantaneet läpi vaikeidenkin hetkien aina tähän päivään saakka. Olen paljosta kiitollinen. Jatkattehan rukousta myös kotimaanjakson aikana. Kirjoitan ystäväkirjeitä ja päivitän blogia kotikonnuiltakin käsin, tosin hiukan harvemmin kuin tähän saakka. Ja ehkä tapaamme jossakin päin Suomea?
Loppuun kuvia.
 |
| Ryhmäkuva viimeisen E-kaiwan eli englannin keskustelupiirin päätteeksi. |
 |
| Viimeinen suomen kielen piiri. |
 |
| Suomi-koululaiset lv. 2011-2012. |
 |
| Kastepuhe. Kesäkuun lopussa ollut kevään kolmas kaste oli paras lähtölahja, jonka olisin voinut saada. |
 |
| Ystävien kanssa purikura-valokuvauskopissa otetut muistovalokuvat. |
 |
| Yakiniku-lounaalla Nishinomiyan seurakuntalaisten kanssa. |
 |
| Viimeisen Rejoice-kuoron keikan jälkeen. |
 |
| Lähetyksen naisten lähtöjuhla sisälsi lounaan ja käynnin karaokessa. |
 |
| Kotimaisema, rehevä vuorimäntyjen reunustama Ashiya-joki. |
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - sayonara Nippon! Ensi vuoteen!
