Edellisviikolla vierailin Kauhajoella. Oli hienoa tutustua seurakunnan työntekijöihin, ja kuunnella heidän ajatuksiaan työstä. Mielessäni tunsin ylpeyttä ja hiukan kateuttakin siitä, miten hyvät resurssit, niin taloudelliset kuin henkilöresurssit, suomalaisissa seurakunnissa on tehdä työtä. Japanissa seurakunnat ovat pieniä, ja usein ainoa palkattu työntekijä on pastori tai lähettipariskunta, jonka harteilla toiminnan pyörittäminen pitkälti lepää. Terhi-lähetyssihteerin kanssa vierailimme myös läheisellä koulukeskuksella, jossa pidin kaksi oppituntia 5.- ja 6. luokkalaisille. Japani on siitä kiitollinen aihe, että se kiinnostaa monia. Jännityksestä ja hälyisästä tilasta huolimatta kaikki sujui hyvin, ja koko päivästä jäi helpottunut ja kiitollinen mieli.
Tänään Vaasan Kohtaamispaikka-illassa sain kertoa työstä "omalle väelle". Palaute oli rohkaisevaa, joten tästä on hyvä jatkaa. Puhuttelevinta taisi olla kevään aikana HAT-Koben seurakunnassa kastetun nuoren naisen kastepuhe. Illassa vietettiin myös tulojuhlani, ja minut siunattiin kotimaanjakson ajaksi. Se tuntui hyvältä, sillä vastuutehtävien valmistelu ja tilaisuuksissa kiertäminen yksin tuntuu hiukan raskaalta. Se on kuitenkin tärkeä osa työtä, johon saan pyytää voimaa ja taitoa Taivaalliselta Isältä.
 |
| Kohtaamispaikka-iltaa olivat kanssani toteuttamassa piirin Sini-lähetyssihteeri sekä oma lähettisihteerini Sari. |
