Menin illalla nukkumaan ajatukset joulukuussa alkavassa opettajan työssä. Se kostautui, näin painajaisunta koulumaailmasta. Unessa aloitin työt osaamatta oppilaiden nimiä ja avaimet olivat jääneet kotiin jo ensimmäisenä päivänä. Herättyäni ahdistava tunne jatkui pitkälle aamupäivään ja unohtui vasta, kun uppouduin valmistelemaan tämänviikkoista seurakuntavierailua Evijärvelle.
Vaikka mielessä on hyviä syitä palata hetkeksi opettajan työhön, en voi olla epäilemättä ratkaisun viisautta. Kuudessa vuodessa koulumaailma on muuttunut, ja joudun jälleen opettelemaan paljon uutta. Miten osaisin ottaa muutoksen ja työn sopivan rennosti, itseäni liikaa väsyttämättä? Sillä lepoa tarvitsen, että jaksan uusin voimin palata jatkamaan työtä Japanissa. Enää ei puhuta "kausilomasta" vaan kotimaanjaksosta, sillä useimpien lähettien kohdalla aika kotimaassa on osoittautunut työntäyteiseksi, niin minunkin.
Luulin, että aikaa olisi jäänyt enemmän levolle, liikunnalle ja itsestä huolehtimiselle, perheen ja ystävien tapaamiselle, japanin kielen opiskelulle, matkustelulle virkistysmielessä ja ylipäätään kotimaassa olosta nauttimiselle. Nykyisellään vapaapäivien pitäminen on osoittautunut lähes yhtä haastavaksi kuin Japanissa konsanaan. Jospa opettajan työ toisi elämään lisää säännöllisyyttä? Olen tuntenut itseni koko lailla yksityisyrittäjäksi valmistellessani vierailuja kotitoimistolla ja vieraillessani seurakunnissa yksin. Olen kaivannut purkukanavaa ja työyhteisön tukea. Tähän saakka Herra on kuitenkin auttanut ja tuonut, siitä olen kiitollinen.
----------------
Viimeviikkoinen vierailu Kajaaniin oli onnistunut. Monesta kohtaamisesta jäi kiitollinen mieli, ja vierailut yläasteen kotitaloustunnille tekivät Japania ja lähetystyötä tutuksi monelle teini-ikäiselle perinteisten lähetystilaisuuksien lisäksi. Lisäksi olin mukana perhetapahtumassa ja vierailin päiväkodissa ja lähetyspiirissä. Vaikkei ruoanlaitto ole vahvimpia alueitani enkä ole japanilaisen ruoan erikoisasiantuntija, sujuivat kokkaustuokiot oppilaiden kanssa hyvin, ja ruokakin näytti useimmille maistuvan. Opettajilta saatu hyvä palaute rohkaisi. Alla kuvasatoa.
 |
| Pyhäinpäivän Valo voittaa -perhetapahtumassa Kajaanin keskuskirkossa pidin hartauspuheen. |
 |
| Jumalanpalveluksessa toimin tekstinlukijana. |
 |
| Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkokahvit ja tulojuhla sekä lähetystilaisuus ensin seurakuntakodilla... |
 |
| ...ja illemmalla Kansanlähetyskodilla. |
 |
| Kajaanissa asuu Japanin suomalaisella koululla työskennelleitä lähettejä. Heistä yksi, Seija, lukee Keikon kastepuhetta, joka on puhutellut monia. |
 |
| Jaoin rukousaiheita lähetyspiiriläisille ja vastailin kysymyksiin. Olin läsnä piirissä ennen Japaniin lähtöä päivälleen viisi vuotta sitten! Ilokseni lähes kaikki silloisetkin jäsenet olivat paikalla. |
 |
| Vierailin yhteensä kuudella yläasteen 8.- ja 9-luokkalaisten kotitaloustunnilla. Kerroin aluksi lyhyesti työstäni, sen jälkeen esittelin japanilaisen oyakodonburi-ruoan (kanaa ja kananmunaa riisipedillä), jonka oppilaat valmistivat ryhmissä. |
 |
| Jälkiruoaksi teetä ja omenalohkoja, joille tehtiin pupunkorvat. |
 |
| Päiväkoti Pikku Karitsan väki esitti minulle Jumalan kämmenellä -laulun sen jälkeen kun olin kertonut heille Japanista. |
Seurakuntakierros alkaa olla lopuillaan. Keskiviikkona suuntaan auton nokan kohti Evijärveä. Ohjelmassa on lähetysilta sekä yhteensä 10 oppituntia kouluilla torstain ja perjantain aikana.
Sulkeudun edelleen rukouksiinne!
