Kun on ollut pitkään kirjoittamatta, tuntuu vaikealta rikkoa hiljaisuutta. Olen suonut itselleni kirjoitustauon, kun erityistä "sanottavaa" ei ole ollut. Toisaalta prosessoin ja pohdin paljonkin kaikenlaista.
Olen vapaa-ajalla lukenut Japani-aiheista kirjallisuutta. Kun on itse asunut maassa muutaman vuoden, monet kirjoissa kuvatut asiat tuntuvat jo tutuilta. Silti aina on varaa syventää tietoja ja oppia uutta. Hyvä perusopus yksityiskohtaisine arjen kuvauksineen on Liisa Stenbergin "Vuosi Japanissa". Parhaillaan iltalukemisenani on Raisa Porrasmaan "Japani pintaa syvemmältä", jossa riittää runsaasti sulateltavaa kulttuuriin hiukan perehtyneellekin. Suosittelen lämpimästi kristityn kirjailijan Ayako Miuran suomeksi käännettyjä romaaneja, joita löytyy useimmista kirjastoista. Ne kertovat päähenkilön kasvutarinan kristityksi ja valottavat japanilaisten torjuvaa suhtautumista kristinuskoon.
Lukemisen lisäksi olen harvakseltaan katsonut japanilaisia elokuvia. Vaikken sotaelokuvista pidäkään, viimeksi katsomaani Clint Eastwoodin ohjaamaa "Kirjeitä Iwo Jimalta" suosittelen lämpimästi. Japanilaisen näyttelijäkaartin tähdittämä elokuva kertoo tarinan 2. maailmansodan aikaisesta taistelusta japanilaisten näkökulmasta koskettavalla tavalla.
Vaikka lähettien määrä on viime vuosina vähentynyt huolestuttavasti, seuraavat uudet tulokkaat valmistautuvat jo lähetystyöntekijälinjalla Japanin työtä varten. Voit seurata Eeva ja Arni Hukarin kuulumisia heidän kotisivuiltaan, suosittelen!
Lopuksi hauska sattuma: uusin silmäsit. Optikon minulle kokeiltavaksi valitsemista noin kymmenestä kehysmallista päädyin japanilaisiin kehyksiin! En tiennyt sitä ostohetkellä, vaan asia valkeni vasta jälkikäteen, kun googletin itselleni oudon merkin nimen. Taidan katsella maailmaa jo puoliksi japanilaisin (ja puoliksi suomalaisin) silmin... :)
Siunattuja kevätpäiviä!
